JRR Kerstin


SYNTYNYT	12.04.2008 ikääntyminen	OMISTAJA	Jewel Ponies, VRL-02073
ROTU, SKP	shetlanninponi, tamma	KASVATTAJA	Sjöstrand
SÄKÄKORKEUS	100cm	PAINOTUS	esteratsastus
VÄRI & MERKIT	tummanruunikko	KOULUTUS	ko. heB, re. 70cm
REKISTERINUMERO	VH05-017-0590	SAAVUTUKSET	VIR MVA Ch, KTK-III

Britanniaan verrattavissa?

JRR Kerstin eli Kerttu on luonteeltaan miellyttämishaluinen ja aina pirteällä tuulella. Huonoja päiviä sillä on yhtä harvoin kuin Britanniassa sataa eli ei lähes koskaan. Useimpina päivinä sen tapaa iloisesti korvat hörössä karsinastaan valmiina kaikenlaiseen hauskuteen mitä päivä sille tuo tullessaan. Kerttu on mielellään huomion keskipisteenä, se on mahdottoman seurallinen ja jaksaisi olla hellittävänä vaikka koko päivän. Jos kosketusetäisyydellä oleva ihminen ei reagoi Kertun söpöyteen ja mahdottoman vallattomaan katseeseen, se kyllä keksii keinon siihenkin. Onhan tamma yksi lähitienoon kauneimpia otuksia. Usein se päättää tuuppia ihmisiä silkkisellä turvallaan tai hörisemällä kimeä-äänisesti, jolloin ainakin kaikkien kuuloetäisyydellä olevien korvat särkyvät. Mitään ilkeitä ponien tempauksia Kerttu ei harrasta. Tamman seuraan voi jättää pienimmätkin lapset ilman mitään pelkoa tuhmuuksista, joita tamma ei koskaan edes suunnittele, tuskin edes tietää niiden olevan olemassa!

Hoitaessa Kerttu rakastaa olla se aktiivinen puoli, jos se vain pystyisi se taatusti harjaisikin itsensä ja antaisi ihmisen vain seistä katselemassa. Koskaan se ei suostu vain seisoskelemaan paikoillaan nukkuen, se ei kuulu Kertun luonteenpiirteisiin ollenkaan. Mielellään tamma tutkii harjaämpärin sisällön joka kerta uudestaan ja uudestaan vaihtaen samalla järjestystä ihan nurin kurin. Yleensä kannattaakin Kerttu laittaa edes sillä lailla löysästi kiinni, ettei se koko ajan ole heittelemässä harjoja karsinan pohjapahnoihin tai kerjäämässä rapsutuksia. Kannattaa edes yrittää sillä lailla hienovaraisesti koittaa sanoa Kertulle, että paikallaankin voi olla. Se tykkääkin usein vähän käskyttää harjaajaansa: harja ei saa olla liian pitkään samassa kohtaa ja mielellään harjataan juuri siitä kohtaa mikä tekee hyvää. Kaviot nostaa mallikkaasti, mutta ei itse millään jaksaisi asettua aloilleen, vaan koittaa sitten kävellä kolmella jalalla ympäri karsinaa tutkimassa. Tai sitten se koittaa hetken taistella, mutta tajuaa kyllä helposti hetken venkuiltuaan, että se kavio on ja pysyy ilmassa ja sitten ne kaviotkin puhdistuvat sujuvasti. Satulan ja suitsien laittoon kannattaa hiukan varata extra-aikaa. Ei sen vuoksi että tamma pelleilisi tai kiukuttelisi, mutta kun se tutkisi oikein mielellään kaikki nipsuttimet ja napsuttimet ainakin kertaalleen läpi.

Kerttu huomaa helposti jos ratsastaja on huonolla päällä tai tätä ei oikein huvittaisi, ja sillon senkin keskittyminen ratsastukseen voi herpaantua. Tamman saa kuitenkin muistamaan työskentelyn antamalla selkeät avut, ja viime sitten kädessä raipan kanssa. Kertun ratsastustahti on yleensä reipas, eikä sitä tarvitse herätellä kovinkaan usein. Tamma nimittäin rakastaa käyttää aktiivisuuttaan hyväksi ja rakastaa päästä menemään ja mieluiten kaikista kovimpaa vauhtia. Tamman laukka varsinkin on oikein menevää, laukannosto sujuu helposti, joskin joidenkin mielestä Kerttu pinkaisee matkaan vähän liiankin vauhdikkaasti. Mutta eikös se vain ole hyvä juttu - on ainakin Kertun mielestä. Kerttu hyppää esteitä oikein mielellään ja esteradoilla varsinkin vauhti on kovaa sen oikein todella innostuessa. Myös helpoimmat koulukiemurat sujuvat tamman kanssa, tosin välillä Kerttu saattaa hätiköidä kouluohjelmaa harjoitellessa. Sen mielestä kun on niin kovin tylsää vain jankata samaa asiaa uudelleen ja uudelleen kun voisi tehdä paljon kivempiakin juttuja, kuten hypätä esteitä. Maastoillessa Kerttu on oikein mahtava, se on rauhallinen eikä pahemmin säiky. Vauhti vain saattaa toisinaan olla turhankin hurjaa.. Kisapaikalla Kerttu on mukava, se on oikein hyvä valinta ensimmäiseksi kisaratsuksi.

© Rops.

Perhe on pahin!


i. Rudolf Archie YLA 3	ii. Mellow Morrick EVM	iii. tuntematon
		iie. tuntematon
	ie. Enchantress EVMt	iei. tuntematon
		iee. tuntematon
e. Maplecape's Rhena	ei. Highlights GB EVM	eii. tuntematon
		eie. tuntematon
	ee. Maplecape's Sandy EVM	eei. tuntematon
		eee. tuntematon

Kertun isänisä Mellow Morrick oli Mellow Shetlandsin yksi hienoimmista kasvateista. Tallin omistaja Gina Mellow panosti oriin erittäin paljon, ja sen huomasi hyvinvoivan ja elinvoimaisen orin kilpailumenestyksestä. Morrick kilpaili esteillä hienolla menestyksellä. Se oli hyvin koulutettu ja sen kunto oli erityisen hyvä. Tästä syystä johtuen se pääsi hyvin usein palkintosijoille ja jonkin ajan kuluttua sitä alettiin tuntea shetlanninponipiireissä. Vaikka ori pääpainotteisesti kilpailikin esteillä, ehti se siinä sivussa kiertelemään shetlanninponien rotunäyttelyitä kotimaassaan Iso-Britanniassa. Se emenstyi niissäkin ihan kivasti, koska sen rakenne oli rodulle ominainen ja sen elinvoimaisuus ei jäänyt tässäkään huomaamatta. Pirteä ori siirtyi kilpailueläkkeelle lopullisesti vasta 18 vuotiaana, minkä jälkeen sitä käytettiin paljon jalostukseen. Se oli suosittu estepiireissä, olihan sen menestys huomattu. 25 vuotiaana Morrick laukkasi vihreämmille nummille, monen jääden kaipaamaan tätä hienoa herraa, joka oli vienyt shetlanninponilinjoja uuteen suuntaan.

Kertun isänemä Enchantress eli Essi oli Iso-Britanniassa shetlanninponeja kasvattavan Elise Wetsenin yksi parhaiten menestyneistä tammoista. Sitä kilpailutettiin esteillä ja tamma rakasti kilpailuita. Se meni radat uskomattomilla ajoilla, mutta oli silloin tällöin hieman huolimaton pudottaen muutamia esteitä. Essi tarvitsi päättäväisen ratsastajan, ja Fredrika Olsonin kanssa tamma niitti hienosti sijoituksia ja kunniaa. Tammaa pidettiin hauskana, hurmaavan pirteänä ikinuorena, jonka innostuneisuus tarttui helposti yleisöönkin. Näyttelyitä tamma kiersi harvakseltaan, vaikka sillä olisikin ollut hyvät edellytykset menestykseen. Essin yksi merkittävimmistä varsoista on ori Enchantrotter, joka oli erittäinkin haluttu siitokseen myöhemmällä iällään.

Kertun emänisä Highlights GB oli oikein menestynyt englantilainen shetlanninponiori. Rautiaan Highlightsin omisti Gregory Bryan, joka piti pientä menestynyttä shetlanninponisiittolaa pystyssä. Estepainoitteinen Highlights menestyi erittäin hyvin lajissaan ja se olikin tunnettu näissä piireissä. Valitettavan onettomuuden takia orin jalka kuitenkin vaurioitui, minkä takia se siirtyi hieman rauhallisempiin juttuihin. Ori kiersi näyttelyitä Iso-Britanniassa menestyen oikein kivasti. Aktiivisesti kierreltyään näyttelyitä ori ansaitsi kantakirjauspalkinnon. Highlightsin suku on oikein upeaa brittiläistä esteponiverta. Vaikka ori olikin kaikin puolin menestynyt, teetettiin sillä varsoja vain yhdeksän kappaletta.

Emänisänisä Konrad v. Steel menestyi hienosti painotuslajissaan esteillä. Rautiaankirjava shetlanninponiori kiersi todella aktiivisesti kilpailuita jopa britannian ulkopuolella. Se olikin kasvattajansa Bela Steelin ylpeydenaihe ja rakas kumppani. Konrad kilpaili hieman esteiden lisäksi myös näyttelyissä ja kiersi muutamia koulukilpailuita. Koska Konradin luonne soveltui enemmin esteille, ei sen kanssa kovin montaa kertaa kouluradoilla käytykään. Orilla oli nimittäin ikävänä tapana pistää hieman vauhtia muuten niin tylsään kouluratsastukseen. Näyttelymenestys orilla oli tyydyttävää, vaikkei niinkään täydellistä.

Emänisänemä Hannah v.d. Rowland oli oikein kiva tamma Henry Rowlandin shetlanninponitilalta. Henry oli tunnettu tarkasta ja valikoivasta kasvatuksestaan, minkä ansiosta häntä arvostettiin kovasti. Hannahiin uskottiin heti varsasta lähtien paljon, sillä tamman vanhemmat olivat oikeaa Iso-Britannian eliittiä. Tamma ei suinkaan pettänyt odotuksia, päin vastoin. Se kilpaili oikein hienolla menestyksellä esteillä, ja sen kanssa kierreltiin näyttelyitä Iso-Britanniassa ja hieman myös ulkomailla. Hannah oli oikein pirtsakka ja näpäkkä tamma, joka pärjäsi hienosti lähes kaikessa mihin ryhtyi. Pieniä paheita tälläkin tammalla kuitenkin oli, se oli hieman ylivilkas ja turhankin itsepäinen. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt liiaksi kilpailemista ja jalostuskäyttöä.

Kertun emänemä Maplecape's Sandy oli nimestäänkin kuuluen Maplecapen tilan kasvatti. Se kilpaili lähinnä kouluratsastuksen parissa, hieman vaativammallakin tasolla. Rautiaan tamman motivaatio ja oppimiskyky olivat korkeat, se oli koulutettu hienosti ja sen ratsastaja Andrea Lynn oli hyvä koulussa. Nämä seikat auttoivat tammaa menestymään ja se nappasi jo ensimmäisistä kisoistaankin sijoituksen. Tämän jälkeen tamman menestys jatkui tasaisesti ja se siirtyi yhä vaativimmille tasoille. Muutamia kertoja se kilpaili jopa Vaativan B:n parissa, vaikkei menestynytkään niissä aivan täydellisesti.

Emänemänisä Walter v.d. Wolgrad oli ruunikko poniori, menestynyt kouluratsastuksessa. Se napsi kymmeniä sijoituksia uransa aikana, ja sitä käytettiin melko ahkerasti jalostuksessa. Näyttelypuolella Walterin menestys ei ollut erityisempää. Sen luonne oli kuitenkin täydellinen kouluratsastukseen, kuuliainen, nöyrä ja nopeasti oppiva. Se kilpaili Marlene Freighlin kanssa ja parivaljakko piti kovasti yhteistyöstään.

Emänemänemä Maplecape's Adinaa ei kovin paljoa nähty kilparadoilla, vaikka sen osaaminen olisikin riittänyt. Tamma oli melko temperamenttinen, mutta sen lisäksi kilpauraa estivät sen pienen omistajan, Maplecapen omistajan pojan Markus Maplecapen kokemattomuus. Markus ja Adina kuitenkin tulivat hienosti toimeen, ja Markus käytti tammaa vanhempana näyttelyissä. Adina pärjäsi mukavasti näissä ja molemmat olivat tyytyväisiä yhteiseloonsa. Adina astutettiin vain kolmesti, ja sen varsoja olivat Maplecape's Sandyn lisäksi Maplecape's Marquel ja Maplecape's Tessie. Maplecape's Marquel jäi Markuksen omistukseen ja siitä tuli hieno monipuoliponi, joka kisasi lähes kaikissa pikkukisoissa kotitilansa lähellä.

© Jenna

Mini Kertut?

JRR Kerstin ottaa elämänsä aikana vastaan korkeintaan 6 oria. Tamma ei ole tällä hetkellä tarjolla ulkopuoliseen jalostukseen.

t. Radwella of Jewel, s. 12.08.08 (i. Huvin Radwan) - om. Snniif.
o. JW's Carleon, s. 09.10.08 (i. Croas CRE) - om. Jewel Ponies
o. Clinker of Jewel, s. 11.10.09 (i. Nefertarin Pina Colada) - om. Minta M (VRL-06944)
03.04.2011 t. Carioca v.d. Jewel (JRR Kerstin x Stefan Twitch) om. Anni K. (VRL-11512)

Hei me voitetaan!

Kalenterissa vain sijoitukset. Loput startit nähtävissä täällä.

Esteratsastus: (53 sij.)
12.06.2008, JPR, ERJ, lk. 40cm, sij. 3/26
26.06.2008, Daron Warmbloods, ERJ, lk. 70cm, sij. 3/48
26.06.2008, Daron Warmbloods, ERJ, lk. 50cm, sij. 5/36
26.06.2008, Daron Warmbloods, ERJ, lk. 60cm, sij. 4/47
15.07.2008, JPR, ERJ, lk. 50cm, sij. 5/39
29.07.2008, JPR, ERJ, lk. 70cm, sij. 5/52
02.08.2008, JPR, ERJ, lk. 50cm, sij. 2/39
10.08.2008, Yatmor, ERJ, lk. 60cm, sij. 2/18
05.08.2008, Helmi, ERJ, lk. 60cm, sij. 6/50
04.08.2008, Satulinna, ERJ, lk. 50cm, sij. 7/162
10.08.2008, Nonehood, ERJ, lk. 70cm, sij. 4/40
04.08.2008, JPR, ERJ, lk. 70cm, sij. 2/74
24.08.2008, JPR, ERJ, lk. 60cm, sij. 6/68
24.08.2008, JPR, ERJ, lk. 60cm, sij. 7/72
15.10.2008, JPR, ERJ, lk. 50cm, sij. 1/44
03.11.2008, Leighton, ERJ, lk. 40cm, sij. 1/39
02.11.2008, Leighton, ERJ, lk. 60cm, sij. 1/35
02.11.2008, SsRa, ERJ, lk. 60cm, sij. 2/50
24.11.2008, Leighton, ERJ, lk. 40cm, sij. 3/35
24.11.2008, Hiirenmutka, ERJ, lk. 60-70cm, sij. 1/49
08.12.2008, Ramonase, ERJ, lk. 60-70cm, sij. 3/29
07.12.2008, PVR, ERJ, lk. 40cm, sij. 2/19
07.12.2008, PVR, ERJ, lk. 60cm, sij. 4/31
13.12.2008, VMR, ERJ, lk. 60cm, sij. 5/42
20.12.2008, Solina, ERJ, lk. 70cm, sij. 4/40
16.01.2009, Jefton, ERJ, lk. 70cm, sij. 3/60
17.01.2009, Jefton, ERJ, lk. 70cm, sij. 3/60
20.01.2009, Jefton, ERJ, lk. 70cm, sij. 7/60
19.10.2008, JPR, ERJ, lk. 60cm, sij. 7/70
21.10.2008, JPR, ERJ, lk. 60cm, sij. 6/70
21.10.2008, JPR, ERJ, lk. 70cm, sij. 3/78
15.01.2009, Tim&Yam, ERJ, lk. 60cm, sij. 5/60
19.01.2009, Saveria, ERJ, lk. 60cm, sij. 2/60
27.01.2009, Saveria, ERJ, lk. 60cm, sij. 3/60
25.01.2009, Inspiraatio, ERJ, lk. 60cm, sij. 2/20
06.11.2011, kutsu, ERJ, lk. 70cm, sij. 4/82
06.11.2011, ERJ, kutsu, lk. 70cm, sij. 4/82
20.01.2012, kutsu, ERJ, lk. 50cm, sij. 5/40
21.01.2012, kutsu, ERJ, lk. 70cm, sij. 5/50
24.01.2012, kutsu, ERJ, lk. 70cm, sij. 4/50
23.01.2012, kutsu, ERJ, lk. 70cm, sij. 1/25
27.01.2012, kutsu, ERJ, lk. 70cm, sij. 4/27
26.01.2012, kutsu, ERJ, lk. 70cm, sij. 5/40
26.01.2012, kutsu, ERJ, lk. 70cm, sij. 3/40
05.02.2012, kutsu, ERJ, lk. 60cm, sij. 5/50
08.02.2012, kutsu, ERJ, lk. 60cm, sij. 7/50
28.01.2012, kutsu, ERJ, lk. 50cm, sij. 5/50
31.01.2012, kutsu, ERJ, lk. 70cm, sij. 4/50
04.02.2012, kutsu, ERJ, lk. 50cm, sij. 2/50
05.02.2012, kutsu, ERJ, lk. 70cm, sij. 6/50
31.01.2012, kutsu, ERJ, lk. 50cm, sij. 6/50
02.02.2012, kutsu, ERJ, lk. 60cm, sij. 2/50
13.02.2012, kutsu, ERJ, lk. 70cm, sij. 3/50

Muut:
27.06.2008, JPR, KRJ, lk. heC, sij. 8/70
27.06.2008, JPR, KRJ, lk. heB, sij. 1/79
13.07.2008, JPR, KRJ, lk. heC, sij. 3/61
13.07.2008, JPR, KRJ, lk. heB, sij. 3/70
28.07.2008, JPR, KRJ, lk. heB, sij. 6/71
29.07.2008, JPR, KRJ, lk. heC, sij. 4/70
12.08.2008, JPR, KRJ, lk. heC, sij. 4/78
07.11.2008, Väkivahva, KRJ, lk. HeB, sij. 7/79

Kertun hoitopäiväkirja:

Estevalmennus 12.12.2011
Mia tuli pitämään meille jälleen estevalmennuksen. Laitoin Kertun kuntoon jo hyvissä ajoin ja lähdin maastoon verryttelemään sitä. Teimme pienen lenkin, joka sisälsi käyntiä ja rentoa ravailua. Pari laukka-askeltakin tuli vahingossa mukaan, kun tamma säikähti jotain puskassa vaanivaa poninsyöjäfasaania.

Kun kello alkoi lähestyä sovittua ajankohtaa, suuntasimme takaisin maneesille. Mia kurvasikin juuri samaan aikaan tallin pihaan, joten pääsimme aloittamaan valmennuksen saman tien. Mia pystytti meille muutaman yksittäisen esteen ja yhden sarjan, joilla saisimme harjoitella. Korkeudet olivat aluksi vain 30-50cm ja Mia sanoikin, ettei niitä tänään pakosti edes sen korkeammiksi nostettaisi. Tarkoitus oli kuulemma kiinnittää huomiota minun istuntaani ja siihen, etten lähtisi ennakoimaan estettä liian hätäisesti.

Siirsin Kertun laukkaan. Mian ohjeiden mukaisesti työstin laukkaa hetken aikaa ympyrällä niin, että pystyisin säätelemään sitä myös esteiden välillä. Kun laukka vaikutti valmentajan ja valmennettavan mielestä hyvältä, siirryimme ensimmäiselle esteelle. Hyppäsimme aluksi vain matalaa ristikkoa ja sain kuulla saman tien välitöntä palautetta istunnastani. En katsonut riittävästi suuntaan, jonne olin menossa ja kuten tavallista, ennakoin aivan liikaa. Kerttu tekikin oman ennakointini takia hirmu laajoja hyppyjä, vaikka este oli matala.

Mia lisäsi maapuomin ristikon eteen ja jo alkoi liiemmat ennakoinnit jäädä pois. Siirryimme harjoittelemaan sarjaa. Heti aluksi Mia huomautti, että minun pitäisi muistaa kiinnittää huomiota myös katseeseeni, jotta sarjan väli pysyisi suorana. En edelleenkään katsonut riittävän tarkasti siihen suuntaan, johon olin esteen jälkeen menossa.

Kun harjoitus sarjallakin alkoi sujua, hyppäsimme vielä pienen radan. Yritin koko ajan pitää mielessäni, että turha ennakointi olisi tarpeetonta. Radan suorittaminen kuitenkin häiritsi hieman tuota ajatusta ja kaikki valmennuksen opit eivät näyttäneet menneen ihan perille. Olin kuitenkin tyytyväinen poniin, joka oli jaksanut hienosti omista toilailuistani huolimatta. Valmentajamme oli myös sanojensa mukaan oikein tyytyväinen tunnin panostukseen niin ponin kuin ratsastajankin osalta.

Estevalmennus 16.6.2011
Meidän piti Kertun kanssa mennä valmennukseen jo viime viikolla, mutta Mia joutuikin perumaan sen oman vilustumisensa takia. Eihän valmennuksen pidosta olisi tullut mitään käheällä äänellä ja jatkuvalla yskimisellä. Niinpä tänään olisi uusi yritys. Olin laittanut Kertun valmiiksi jo hyvissä ajoin ja verryttelin sen kanssa kentällä ennen Mian tuloa. Kerttu tuntui hieman tahmealta, mutta vertyi kyllä kun teimme paljon siirtymiä ja ympyröitä. Hetken aikaa yritin myös väistättää Kerttua, jotta se kuuntelisi kunnolla pohjeapujani.

Kun Mia tuli, hän pystytti meille neljä estettä. Ensin hypättäisiin pientä puomi-kavaletti yhdistelmää. Lähestyimme aluksi ravissa ja nostimme laukan puomilla. Kerttu alkoi kuumua innostuessaan, joten sain pidättää sitä reippaasti. Kun kavaletti oli tullut tutuksi, siirryimme pienelle pystylle. Kerttu kielsi ensimmäisellä kerralla. Sain kuulla Mialta, että vaikutin itse epävarmalta ja vauhtia oli aivan liikaa. Huomasin sen kyllä itsekin. Ja eikun uusi yritys. Toinen kerta meni jo huomattavasti paremmin, sain pidätettyä Kerttua hyvin ja hyppy tuntui sujuvalta. Vielä pari sulavaa hyppyä sillä esteellä ja sitten olikin aika hetki huilia.

Kun olimme levänneet muutaman käyntikierroksen ajan, siirryimme takaisin raviin ja siitä sitten laukkaan. Kolmas este oli sarja. Ensin ristikko ja sen jälkeen korkea 70cm okseri. Vaikka okseri vaikutti suurelta, tiesin että se olisi helppo hypättävä. Kun okseri tuli pienemmän esteen jälkeen, meillä oli sopiva rytmi päällä ja suurenkin esteen ylitys sujui ongelmitta. Hieman sain moitteita omasta katseestani, joka ei seurannut riittävän tarkasti kulkusuuntaa, mutta muuten Miakin oli tyytyväinen. Lopuksi hyppäsimme vielä kaikki esteet kertaalleen ratana. Yksi pudotus tuli pystyesteellä, mutta se johtui siitä, että Kerttu alkoi jo olla niin väsynyt. Päätimme siis lopettaa siihen tältä erää. Kehuin ja taputtelin Kerttua, se oli hypännyt hienosti.

Päiväkirjamerkintä 30.3.2011
Tänään Kertulla oli hieman rennompi päivä. Lähdimme nimittäin maastoon ihan kaksistaan. En edes pistänyt tammalle satulaa, vaan ajattelin että olisi mukavan lämmin istua sen karvaista selkää vasten. Suuntasimme Kertun kanssa ensin metsään. Kerttu joutui tekemään hieman töitä, että pystyi rämpimään joihinkin kohtiin muodostuneissa syvissä kinoksissa. Tammalla oli kuitenkin vauhti päällä ja se näytti olevan oikein tyytyväinen tämän päiväseen liikutusvalintaani.

Kun pääsimme metsästä pienelle hiekkatielle, siirsin Kertun raviin. Sen askeleet olivat pompottavat, joten jouduin käyttämään kunnolla vatsalihaksiani pysyäkseni kyydissä mukana. Tamma ravasi kauniisti. Annoin sen nostaa laukan. Kerttu kiisi minkä pienistä jaloistaan irti sai ja minä nauroin kyydissä onnesta! Vauhdin huuma oli tarttunut meihin kumpaankin.

Aloimme lähestyä tallia, joten siirsin Kertun hetken ravailujen jälkeen käyntiin. Tamma puuskutti hiukan, mutta kävellessämme rauhassa takaisin tallille, sen hengitys ehti tasaantua. Kerttu oli reissun jäljiltä hieman hikinen, joten laitoin sille villaloimen kuivatukseksi ja jätin talliin syömään päiväheiniään. Huikkasin vielä tallitytöille, että heittäisivät Kertun pihalle, kun se olisi kuivannut.

Estevalmennus 2.8.2010
Ilmoittauduin Kertun kanssa vaihteeksi ryhmävalmennukseen. Mia tulisi pitämään kolmelle ponille yhteisen valmennuksen. Ei siinä varmaankaan niin kovasti muuta eroa olisi, kuin että pääsen itse huomattavasti halvemmalla, kun ryhmävalmennuksen osallistumismaksu ei ole niin suuri. Toki ryhmässä joutuu eri tavalla odottelemaan omaa vuoroaan ja seuraamaan muiden menoa, mutta en näe sitä ollenkaan huonona puolena.

Aloitimme kaikki verryttelyn kentällä. Ensin pitkät käynnit, sitten kevyttä ravia ja tuttuun tapaan paljon ympyröitä ja siirtymiä. Lisäksi muutamat laukkaharjoitukset. En halunnut väsyttää Kerttua kuitenkaan liian pitkällä verryttelyllä. Se tuntui jo alussa niin hyvältä, etten nähnyt monen kymmenen minuutin puurtamista ja vääntämistä tarpeelliseksi.

Mia pystytti kentälle muutaman esteen. Ensin saimme aloittaa pienellä ristikko-pysty-sarjalla. Esteet olivat matalia, joten Kerttu hoiteli ne hienosti. Hieman tamma kuumui seuratessaan muiden menoa ja jouduin jälleen pidättelemään sitä vahvasti. Ensimmäinen harjoitus ei tavallaan tuottanut meille oikein mitään, se kun meni niin sujuvasti. Toki sai siitä pohjalle hyvää varmuutta, jota myöhemmin tarvittaisiin isommilla esteillä.

Kun muutkin olivat päässeet ensimmäisellä esteellä haluttuun tulokseen, siirryimme seuraavaan harjoitukseen. Jatkoimme edelleen samalla sarjalla, mutta sitä nostettiin hieman. Lisäksi mukaan tuli tiukan kurvin kautta kolmas este. Tässä harjoituksessa olisi tarkkaa, että hevoset olisivat kunnolla hallinnassamme. Aloitin Kertun kanssa. Ensin sarja, Kerttu kuumui. Pidätteet eivät menneet enää kunnolla läpi, olimme pulassa. Mielessä kävi vain Mian juuri lausumat sanat siitä, miten hevosten on oltava kunnolla lapasessa. Kerttu kielsi kolmannelle esteelle. Se juoksi tyylikkäästi ohi.

Ei näin, Ei näin! Mia huusi kentän reunalta. Ei niin. Tiesin sen itsekin. Ei auttanut kuin yrittää uudestaan, nyt olin varautunut siihen, että Kerttu innostuu. Mia huusi ohjeita: ”Pidätä! Pidätä! Pidätä!” Ja pääsimme harjoituksen puhtaasti läpi. Taputin Kerttua, olin tyytyväinen. Valmennus oli meidän osaltamme siinä, en halunnut enää pilata sitä onnistumisen tunnetta ja Kerttukin alkoi jo olla väsynyt. Mia oli samaa mieltä.

Päiväkirjamerkintä 23.5.2010
Ilmoitin Kertun viime viikolla kilpailuihin ja nyt olisi sitten h-hetki tiedossa. Puunasin tamman jo eilen puti puhtaaksi ja tänään aamulla vielä harjasin loputkin pölyt pois. Kuljetusta varten laitoin Kertulle hienot kirkkaanoranssit villapintelit suojaamaan sen jalkoja ja päälle ohut fleeceloimi, ettei kopissa vetävä viima tekisi liian kylmää. Pakkasin vielä autoon kaikki tarvittavat varusteet ja sitten talutin Kertun traileriin.

Tamma käyttäytyi hienosti koko kuljetuksen ajan. Perille päästyämme kävin ilmoittautumassa kansliassa ja sitten otin Kertun ulos trailerista. Tamma hörisi hieman muille hevosille ja ihmetteli, missä oltiin, mutta käyttäytyi kuitenkin mallikkaasti. Laitoin sille varusteet ja annoin hoitajatytölle kävelytettäväksi siksi aikaa, kun opettelisin radan. Olin ilmoittautunut vain yhteen 50cm luokkaan. Rata vaikutti kivalta ja opin sen melko nopeasti.

Kun vuoromme lähestyi, pääsimme verryttelemään. Ensin ravailin rauhassa ja tein paljon ympyröitä, jotta Kerttu vertyisi kunnolla. Sitten vielä muutamat laukkaharjoitukset ja ensimmäiset hypyt. Hyppäsin pariin otteeseen verryttelyristikon, joka tuntui menevän hyvin. Sen jälkeen kokeilin vielä hieman korkeampaa okseria. Kerttu tuntui niin hyvältä, etten aikonut väsyttää sitä turhaan enempää. Niinpä annoin tamman kävellä hetken ja ravailin muutaman kierroksen juuri ennen kuin pääsimme radalle.

Ensimmäinen este kolahti. Olin lähtenyt hieman lepsusti liikkeelle. Tuo kolahdus kuitenkin havahdutti minut ja loppurata meni aivan täydellisesti. Uusintakierroksella teimme todella tiukat tiet, joilla uskon saavuttaneeni melko korkean sijan. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Ratamme jälkeen kuuluttaja selosti meidän nousseen luokan johtoon. Kävelin Kertun kanssa ulkona ja annoin sen hengityksen tasaantua. Jännityksellä odotin luokan loppumista.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että meidät kuulutettiin palkintojenjakoon! Olimme voittaneet luokan! Hyppäsin kiireesti takaisin Kertun selkään ja kävelimme takaisin maneesiin. Oli ihan mahtava fiilis, kun saimme sinivalkoisen ruusukkeen! Kunniakierros vedettiin niin kovaa kuin pienen ponin jaloista lähti ja sitten aplodien saattelemina takaisin ulos ja kohti kotia.

Estevalmennus 14.4.2010
Tavalliseen tapaan verryttelin Kertun kanssa ensin pienellä maastolenkillä ja sitten palasimme takaisin maneesille. Valmentajamme Mia oli jo ehtinyt pystyttää muutaman esteen meitä varten. Tänään olisi kuulemma tarkoitus harjoitella lyhyitä teitä ja nopean ajan tavoittelemista uusintakierroksilla. Tarkoitus olisi kuulemma saada meidät siihen pisteeseen, että voisimme päihittää hitaat isot hevoset vaikka estekorkeus olisikin meille maksimi ja niille ihan vain ylijuostava.

Aloitimme helpolla ristikkosarjalla. Siinä oli tarkoitus säädellä laukkaa sen verran, että ensin menisimme sen neljällä laukalla ja sitten kolmella. Kertun pienille jaloille neljä laukka-askelta oli luonnollisempi, joten se onnistuikin meiltä ihan mallikkaasti. Kun askelta piti pidentää, ei hyppääminen enää sujunutkaan niin hyvin. Esteen välissä laukkaaminen meinasi mennä täysin kaahaamiseksi ja puomit lentelivät minkä kerkesivät. Mian kovan kurin ja tarkkojen neuvojen ansiosta kuitenkin saimme vihdoin kolme askeltakin sopimaan esteiden väliin.

Hetken huilitauon jälkeen siirryimme kolmen esteen rataan. Radalla oli todella tiukkoja käännöksiä ja vaikeita vinoja lähestymisiä. Estekorkeus pidettiin kuitenkin niin matalana, että Kerttu selvisi esteistä, vaikka eivät ensimmäiset yritykset ihan nappiin menneetkään. En aluksi itse uskaltanut kääntää Kerttua riittävän tiukasti, joten saimme Mialta välitöntä palautetta. Kun ymmärsin, että minun on tosiaan ratsastettava tiukkoja kurveja ja oltava koko ajan sataprosenttisen hereillä, alkoi tuloksiakin syntyä. Lopulta olin oikein tyytyväinen valmennuksen saavutuksiin. Olisimme valmiita päihittämään hitaat hevoset estekisoissa!

Estevalmennus 12.2.2010
Lämmittelin jo maneesissa, kun Mia tuli pitämään minulle ja Kertulle valmennusta. Olimme jo etukäteen jutelleet Mian kanssa, että tähtäisimme kisoihin kuukauden päästä, joten niitä varten pitäisi hieman treenata. Päätimme yhdessä Mian kanssa, että olisi hyvä harjoitella ihan kokonaisen radan suorittamista. Kyllä meillä Kertun kanssa yksittäiset esteet ovat suunnilleen hallussa, mutta emme ole pitkään aikaan hypänneet täyspitkää rataa.

Niinpä Mia pystytti kentälle kuusi estettä ja suunnitteli niistä kolme erilaista rataa. Kun olin saanut Kertun kunnolla vertymään, aloitimme harjoitukset. Suoritin ensimmäisen radan ensin ravissa matalilla esteillä. Radan jälkeen Mia antoi yksityiskohtaisen palautteen jokaiselta esteeltä, mihin minun tulisi kiinnittää huomiota. En katsonut tarpeeksi ripeästi seuraavalle esteelle ja se toisi ongelmia, kun vauhti kasvaisi. Lisäksi minun pitäisi saada Kerttu liikkumaan tasaisessa tahdissa niin, ettei se välillä hyydy kesken kaiken.

Mia nosti esteitä ja menimme saman radan vielä pariin otteeseen. Ensimmäinen laukkarata meni ihan hyvin, toisella yritimme jo ratsastaa hieman aikaa ja silloin oma keskittymiseni hieman kärsi.

Vaihdoimme kuitenkin toiseen rataan ja ratsastin sen jälleen läpi muutamaan otteeseen. Nyt katseeni oli kuulemma jo parempi ja Kerttukin liikkui hyvin, kunnes siitä alkoi selkeästi näkyä väsymys. Niinpä luovutimme siltä erää, ettei tammalta menisi väsyneenä ihan kokonaan mielenkiinto hyppäämiseen. Olin kuitenkin luottavainen siitä, että pääsisimme vielä kisoihin ja menestyisimmekin siellä, jos vielä hiukan treenaisimme sitä ennen.