12.1.2009
Pyöräilin innoissani tallille päin. Halusin päästä nopeasti näkemään uuden hoitoponini, joten sotkin pyörää eteenpäin niin kovin kuin jaksoin. Viimein tallipihalle päästyäni vein pyöräni telineeseen ja katsahdin ympärilleni. Silmieni edessä avautui kaunis, taianomainenkin maisema; pieniä shettiksiä paksuine talvikarvoineen nautiskelemassa aurinkoisesta tammikuisesta päivästä.

Olisin halunnut jäädä siihen vain paikoilleni ihastelemaan maisemaa, mutta muistin, minkä vuoksi olin tullut tallille. Lähdin etsimään ponien joukosta hoitoponiani Lukasta. Minulle oli kyllä kerrottu tarkat tuntomerkit ponista, mutta varmuuden vuoksi kysäisin vielä vastaan tulevalta tytöltä, missä Lukas mahtaisi olla. Ystävällisesti hän vei minut ponin luokse ja lähti sitten omiin puuhiinsa.

Pujahdin aidan välistä sisäpuolelle ja kävelin rauhallisesti Lukaksen luokse. Rapsuttelin ponia sen tutkiessa taskujani ja haistellessa housujani. Sitten napsautin riimunnarun kiinni ja lähdin taluttamaan Lukasta tallille. Samassa poni nykäisi päänsä alas ja loikkasi vauhdilla oikelle, ja jouduin nykäisemään voimakkaasti riimunnarusta saadakseni ponin takaisin ruotuun. Lukas ei kuitenkaan pitänyt tästä ajatuksesta, ja yritti vielä kerran päästä karkuun ryntäämällä täyttä vauhtia eteenpäin. En ollut osannut odottaa sitä, ja kaaduin liukkaalla tallipihalla. Riimunnarusta en kuitenkaan irrottanut ja kun Lukas huomasi ettei ollutkaan päässyt irti, se jäi kiltisti odottamaan että pääsin ylös. Toruin sitä leikkimielisesti kävellessämme loppumatkan tallille. Vein Lukaksen karsinaansa ja heitin sen eteen pienen kasan heiniä, kuten minua oli neuvottu tekemään, jotta saisin harjata sen ilman suurempia ongelmia. Lukaksen rouskutellessa heiniään minä harjasin sen läpikotaisin, eikä minkäänlaisia ongelmia ollut ennen kavioiden puhdistusta. Jouduin käyttämään kaikki voimani ja taitoni saadakseni edes yhden kavion nousemaan maasta. Heti saatuani sen ylös Lukas vetäisi sen takaisin maahan. Näin ponin silmissä oikein ilkikurisen katseen ja näytin sille kieltä. Sitten ähersin kavion uudelleen ylös ja puolen tunnin kuluttua kaikki kaviot oli puhdistettu. Astuin muutaman askeleen taakse päin ja katselin ylpeänä lopputulosta. Vaihdoin Lukaksen riimun suitsiin, sillä en aikonut ottaa sitä riskiä että päästäisin sen karkuun heti ensimmäisenä hoitopäivänäni. Taluttelin sitä puolisen tuntia tallin tuntumassa, jotta herra saisi vähän liikuntaa tarhassa nököttämisen sijasta.

Muutaman kerran Lukas vielä testasi jos olisi päässyt irti, mutta tiukan kurinpalautuksen jälkeen se lopetti kenkkuilemisen ja käveli kiltisti vierelläni.

Kävimme vielä tallissa vaihtamassa suitset takaisin riimuun, ja sitten vein Lukaksen takaisin ulos. Köytin portin huolella kiinni sillä minulle oltiin kerrottu, että Lukas oli oikea kahlekuningas.

Palasin vielä takaisin talliin ja aloin jynssätä Lukaksen varusteita puhtaiksi. Kun kaikki oli valmista, vein varusteet takaisin omille paikoilleen ja lähdin vielä katsomaan Lukasta. Poni näytti torkkuvan puoliunessa makuulla heinäkasan päällä. Se höristi korviaan kuullessaan minun livahtavan aidan välistä. Kävelin taas rauhallisesti sen luokse ja ojensin sille mukanani tuomani porkkanan. Lukas nappasi sen nopeasti kämmeneltäni ja ryhtyi rouskuttamaan sitä tyytyväisen näköisenä. Rapsutin sen otsassa olevaa karvapyörrettä ja kuiskasin heipat.

Lähdin polkemaan iloisin mielin kotiin päin.

Bessa

4.6.2008
Tänään oltiin Lukaksen kanssa estevalmennuksessa naapuritallin maneesissa. Verryttelyssä Lukas oli todella jännittynyt ja sinkoili maneesin päästä päähän vähän väliä. Valmentaja pisti meidät kuitenkin tekemään voltteja ja temponvaihteluja niin kauan kunnes ori rentoutui.
Esteharjoitukset aloitimme lopulta ihan vain maapuomeilla ja pienillä ristikoilla. Lukas ylitti esteet sujuvasti, joten korkeutta nostettiin 60cm:iin. Korkeammatkaan esteet eivät Lukakselle tuottaneet ongelmia, joten loppujen lopuksi olin oikein tyytyväinen tämän päivän valmennukseen.

12.6.2008
Tänään olikin sitten pitkästä aikaa Lukaksen vuoro päästä kilpailemaan. Ori vain ei ollut ihan samaa mieltä kanssani kilpailuihin lähdöstä, vaan jumiutui lastauksessa täysin. Onneksi olin varannut reilusti aikaa, jotta emme kuitenkaan ihan myöhästyneet ensimmäisestä luokasta, vaikka tiukoilla se olikin.
Radalla Lukas näyttikin sitten taitonsa. Se oli todella hyväntuntuinen ratsastaessa ja 40cm:n rata tuntui menevän sujuvasti. Sijoitus sieltä sitten loppupeleissä tulikin, Lukas sai punaisen ruusukkeen koristamaan palkintokaappiaan. Startattiin jälki-ilmoittautuneina vielä 70cm:n luokka, joka kyllä kannatti. Sijoituimme tässäkin luokassa neljänsiksi!

2.7.2008
Tulin tallille aamupäivällä, harjasin Lukaksen ja lähdimme maastoon virkistäytymään. Ilma oli mukavan raikas eilisen sateen jäljiltä ja ponissa tuntui olevan virtaa loputtomiin. Otettiin jopa pari pitkää laukka pätkää, joita Lukas ei olisi millään halunnut lopettaa juuri vauhtiin päästyään. Takaisin tallille saavuttaessa ori olikin jo hieman väsyneempi. Jätin sen karsinaan odottamaan ruokintaa ja lähdin itse kotiin.

13.7.2008
Lukaksella sai tänään olla täysin vapaata. Harjasin orin kuitenkin perusteellisesti, mutta en siis liikuttanut mitenkään. Onhan sillä raskas viikko takana, kun on niin paljon väännetty koulukiemuroita. Ennen lähtöäni putsasin vielä oriin nahkavarusteet, jotka eivät loppujen lopuksi edes hirveän likaiset vielä olleet.

23.7.2008
Naapurin tyttö Miia kävi tänään ratsastamassa Lukaksella. Miia on ratsastanut koko pienen ikänsä, vaikkei kovin vanha vielä olekaan, niin taitoa tuntuu silti löytyvän. Alussa Lukas hieman testaili tyttöä ja heitti muutamat pukit, mutta tajuttuaan ettei tuo pieni takiainen lähde satulasta irti, se päätti antaa asian olla. Loppu tunti sujuikin oikein mallikkaasti ja toivotin Miian tervetulleeksi uudelleen Lukasta liikuttelemaan.

1.8.2008
Miia tuli taas ratsastamaan Lukaksella. Laitoin ratsukolle muutaman maapuomin, jotka he ylittivät sen näköisinä kuin olisivat aina sulautuneet yhteen. Olimme Miian kanssa kummatkin todella tyytyväisiä suoritukseen ja sovimme seuraavan ratsastuskerran jo etukäteen. Lupasin Miialle myös hieman hypyttää pari valjakkoa ensi kerralla.

14.8.2009
Väännettiin taas koulua Lukaksen kanssa. Ori oli hieman jännittynyt koko tunnin, eikä siitä sitten loppujen lopuksi tullut oikein mitään. Käytiin mielenvirkistykseksi kävelemässä vielä pieni maastolenkki, jottei orille jäisi paha mieli epäonnistuneesta tunnista. Maastossa Lukas olikin jo paljon rennompi ja kuskinkin mieliala nousi, kun joku asia sentään tänään vielä sujui.

22.8.2009
Jälleen oli aika lähteä kisoihin näyttämään, mitä meidän poni osaa. Harmi vaan, että kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tällä kertaa lastauksessa ei sentään ollut ongelmia, mutta kisapaikalla kaikki menikin sitten ihan päin mäntyä. Lukakselta lähti kesken radan kenkä oikeasta etusesta, eikä se sen jälkeen osannut keskittyä enää ollenkaan. Jäimme luokan hännille ja päätimme lähteä kotiin. Turha korkeampaa luokkaa olisi ollut edes yrittää, kun ei tuo pienempikään sujunut. Ensi kerralla sitten paremmin!

17.9.2009
Lukaksella oli taas hieman rennompi päivä tänään. Harjasin sen hyvin, siinä olikin työtä kun ori oli piehtaroinut kurassa ja ilmeisesti nauttinut siitä täysin rinnoin! Harjauksen jälkeen puin ponille suitset ja lähdin taluttelemaan sitä maastoon. Lukas jäi vähän väliä paikalleen katselemaan kaiken maailman pelottavia asioita, mutta kaiken kaikkiaan meillä oli ihan mukava reissu.