Ikuinen Kimmellys R

SYNTYNYT 07.07.2006 ikääntyminen OMISTAJA Jewel Ponies, VRL-02073
ROTU, SKP shetlanninponi, tamma KASVATTAJA Nawyr
SÄKÄKORKEUS 95cm PAINOTUS Esteratsastus
VÄRI & MERKIT ruunikko KOULUTUS ko. heB, re. 70cm, me. 40cm
REKISTERINUMERO VH01-017-5537 SAAVUTUKSET KTK III, YLA2, ERJ-II, SHLA-I

ÄLÄ KOPIOI! ÄLÄ KOPIOI! ÄLÄ KOPIOI! ÄLÄ KOPIOI! ÄLÄ KOPIOI! ÄLÄ KOPIOI!

Utelias Ulla?

Historiaa Melli syntyi Nonehoodissa (ent. Nawyr) 7. heinäkuuta pimeänä iltana. Melli vieroitettiin pian ja sitten Melli muutti FP:hen asumaan. Se koulutettiin ja neljän vuoden iässä sillä alettiin kisaamaan. Omistaja joutui kuitenkin luopumaan rakkaasta ponistaan, joten se meni uudelleen myyntiin. Niin Melli muutti Jewel Poniesiin ja aloitti taas uuden elämän uusien kavereiden seurassa.

Hoitaessa Melli on aluksi hirveän utelias. Tutkii kaikki hoitajan taskut ja saattaa napata pipon päästä tai hanskan kädestä, jos sille päälle saattuu. Melli kannattaa laittaa aina kiinni, kun sitä hoitaa. Se on niin pikkuinen, että se kyllä pääsee karkuun vähänkin auki olevasta ovesta. Kiinni ollessaan Melli ei liiku yhtään. Se vähän huono juttu, kun se ei liiku, vaikka hoitaja käskee. Pikku jääräpään saa kyllä liikkumaan vähän löysäämällä riimun narua ja työntämällä vähän sen pienestä lavasta.
Melli rakastaa harjaamista ja se aina melkein nukkuu ja pitää silmät kiinni. Varsinkin jalkojen harjauksesta se pitää. Melli vihaa sitä, jos sillä on likaa karvassaan kun sillä mennään ratsastamaan. Eli ennen ratsastusta kannattaa harjata Melli erittäin tarkasti.
Varusteiden laitossa ei ole mitään ongelmia, kunhan varusteet laitetaan oikein. Jos ne ovat vähänkin huonosti Melli saattaa yrittää repiä ne pois päältään (parit riimut ovat jo menneet rikki).

Ratsastaessa Melli on erittäin rauhallinen ja kuuliainen. Se tekee kaikki pyydetyt hommat huolella ja taidolla. Melli tykkää miellyttää ratsastajaansa, ja onkin siina aika hyvä. Se tykkää, että sitä kehutaan ja siksi tekee aina parhaansa. Melli ei ole kauhean herkkä, mutta hommat kyllä hoituvat ihan kiitettävästi.
Melli rakastaa hyppiä esteitä. Vaikka se onkin aika pieni se hyppii kuin mikäkin puoliverinen. Ei nyt ihan metrin korkeat hypyt onnistu, mutta pieni koko ei sitä paljon haittaa. Irtohypityksessä se juoksee ympäri kenttää ja hyppii esteitä kovalla vauhdilla. Ratsastajan kanssa Melli on hieman hillitympi ja rauhallisempi ja menee esteet pikemminkin tyylillä ja rauhallisesti kuin vaihdilla ja korkealta.

Kouluratsastus ei ole ihan mellin leipälaji, koska se ei ole kauhean herkkä, eikä taivu ja asetu kauhean helposti. Se myös hermostuu jos sitä käskettään liian paljon ja samalla tavalla. Helpompien asioita tehdessä Melli kyllä rentoutuu, ja tekee parhaansa. Se tykkää paljon peruuttamisesta ja se saattaa joskus kokeill sitä yksikseen ja niin sanotusta "ilman lupaa". Mellin askeleet ovat kyllä melkein kuin tehty kouluratsastukseen. Vaikka sillä on lyhyet ja pienet askeleet, tuntuu melkein kuin Melli kävelisi pumpulilla. Ravissa on helppo istua ja laukkaan on helppo istua mukaan.

Melli rakastaa maastoilua. Maastossa Melli rentoutuu ja vain nauttii. Yleensä se haluaa pitkän rankan harjoituksen jälkeen lähteä maastoon, vähän rauhoittumaan. Se tekee myös hyvää joskus vähän (kentällä ja maneesissa) rauhattomalle Mellille. Kentällä ja maneesissa Melli siis joskus vähän säheltää. Ainakin kouluharjoituksissa. Se vihaa myös kaikenlaisia ötököitä joten ainakin kesällä kannattaa ratsastaa maneesissa. Ihan oman turvallisuuden takia.

Kisoissa Melli on pitkähermoinen ja tyyni. Se jaksaa odottaa omaa vuoroaan, eikä paljon muista hevosista välitä. Alkuverryttelyssa Melli ei liikaa juoksentele, se ymmärtää ettei energiaa saa kuluttaa turhaan. Koulukisoissa verryttely on tärkeä. Mellin pitää saada rentoutumaan ja taipumaan ennen kisasuoritusta. Melli saattaa jopa nuokkua odotellessaan vuoroaan, mutta kilpailusuorituksen aikana Melli keskittyy todella tarkasti. Se tekee kaiken melkein kuin automaatti. Varsinkin koulukisoissa, kun koulurataa on harjoiteltu jo ennen, Melli menee kuin mestari, vaikka se ei niin hyvä koulussa olekaan. Esteillä Melli kuuntelee hyvin, pitääkö mennä lujempaa vain hiljempaa. Se myös luottaa siihen, että ratsastaja ilmoittaa sille koska pitää hypätä tai tehdä joten muuta. Joskus jos ei kerro tarpeeksi ajoissa, mitä pitää tehdä este saattaa tulla sille vähän yllätyksena ja se hyppää sen isosti. Mutta esteen yli Melli menee aina. Se ei tykkää "puomien koskettelusta", ja menee mieluummin reippaasti yli kaikista esteistä.
Traileriin menossa saattaa olla vähän ongelmia. Mutta jos Melliä houkuttelee se vain köpöttelee sisälle traileriin.

Muuten Melli on aikamoinen pelleilijä. Aina karkaamassa laitumelta tai repimässä taluttajalta riimunnarun pois. Siksi Mellin kanssa pitää olla erityisen tarkka kun sitä hakee laitumelta. Parhaiten Melli pysyy hallinnassa jos menee laitumelle hakemaan Mellia ja laittaa sille narun suuhun. Suitsien kanssa Melli saattaa vähän ihmetellä ja jopa repiä ne päästään. Laitumella Melli pysyy hyvin kyllä jos sillä on siellä joku kaveri. Melli ei saa siis ikinä olla yksin. Jos Mellin pitäisi olla yksin, se pitää tuoda sisälle.
Eläinlääkärillä ja kengittäjällä Melli on ihan rauhallisesti, melkein täydellisesti. Sen kanssa ei ole silloin mitään ongelmia.

Perhe on pahin!

i. Wilkenth v. st. Hof ii. Waalkenth v.st.Hof EVM iii. tuntematon
iie. tuntematon
ie. Miranda III EVM iei. tuntematon
iee. tuntematon
e. Tequila K ei. Legolite YLA-3 eii. Rovenstop Hleyrg EVM
eie. Juliant Diant EVM
ee. Our Drink Something Hot eei. Tulip's Country Coffee EVM
eee. My Hanibani Von Essen EVM

Mini Mellit?

Ikuinen Kimmellys R ottaa elämänsä aikana vastaan korkeintaan 6 oria. Tamma ei ole tällä hetkellä tarjolla ulkopuoliseen jalostukseen.

29.01.2008 o. JW's Rilley Phoenix (Ikuinen Kimmellys R x Crowvalley Phoenix) om. Missu (VRL-05030)
07.04.2008 o. JW's Tarantino (Ikuinen Kimmellys R x Bye Samson) om. Grattis (VRL-08620)
7.10.2008 t. JW's Valkyrie (Ikuinen Kimmellys R x Violan Väinö) om. nienna (VRL-4782)
24.11.2008 o. Aeron of Jewel (Ikuinen Kimmellys R x Eat Almonds) om. Jewel Ponies
04.04.2009 t. JW's Banana Cooler (Ikuinen Kimmellys R x Nefertarin Piña Colada) om. Päivie (VRL-05523)

Hei me voitetaan!

Kalenterissa vain sijoitukset. Loput startit nähtävissä täällä.

estekisat: (52 sij.)
24.7.2007 - Satulinna - Luokka 2. 60-70 cm(ERJ) - arvontakone - 1/40
22.7.2007 - Metallisydän - Luokka 1. 40 cm(ERJ) - arvontakone - 1/33
20.7.2007 - Wicket Ponies - Luokka 1. 50 cm(ERJ) - arvontakone - 5/91
18.7.2007 - Vadelma / WWR - Luokka 1. 60-70 cm(ERJ) - arvontakone - 2/19
12.12.2006 - Eripari - Luokka 2. 50-60cm (ERJ) - arvontakone - 6/61
31.10.2007, Inter Ludium, ERJ, lk. 40-50cm, sij. 5/50
08.10.2007, Crowvalley, ERJ, lk. 60cm, sij. 3/15
19.10.2007, IE, ERJ, lk. 40cm, sij. 3/48
24.10.2007, RR, ERJ, lk. 60cm, sij. 1/40
25.10.2007, BR Team, ERJ, lk. 60cm, sij. 7/63
24.10.2007, VMR, ERJ, lk. 60cm, sij. 3/30
22.11.2007, DWS, ERJ, lk. 50cm, sij. 4/30
03.11.2007, FSRa, ERJ, lk. 60cm, sij. 7/52
27.11.2007, Kiasas, ERJ, lk. 40cm, sij. 2/47
21.11.2007, Divine, ERJ, lk. 60cm, sij. 5/36
18.11.2007, Karmiini, ERJ, lk. 40cm, sij. 4/21
16.11.2007, Karmiini, ERJ, lk. 60cm, sij. 5/63
15.11.2007, Oikutteleva, ERJ, lk. 40-50cm, sij. 2/22
27.11.2007, Talli Viis, ERJ, lk. puomit, sij. 4/28
27.11.2007, Talli Viis, ERJ, lk. 40-50cm, sij. 1/85
09.01.2008, Adele Welsh, ERJ, 40-50cm , 4/36
06.01.2008, FSRa, ERJ, 50cm , 2/29
01.01.2008, Haipakka, ERJ, 40cm , 2/45
26.03.2008, Huvitus, ERJ, lk. 40-50cm, sij. 2/25
27.03.2008, Evensans Ponies, ERJ, lk. 60cm, sij. 3/36
27.03.2008, Huvitus, ERJ, lk. 20-30cm, sij. 5/25
30.03.2008, Bratislava, ERJ, lk. 30cm, sij. 1/24
04.04.2008, LAC, ERJ, lk. 30cm, sij. 4/30
01.04.2008, Exprelo, ERJ, lk. 60cm, sij. 6/90
08.04.2008, Wik Ponies, ERJ, lk. 60cm, sij. 3/29
05.04.2008, Wik Ponies, ERJ, lk. 60cm, sij. 3/29
30.04.2008, Ingefära, ERJ, lk. 60cm, sij. 1/30
04.04.2008, RÖK, ERJ, lk. 50cm, sij. 4/40
11.04.2008, Creivi, ERJ, lk. 40cm, sij. 1/35
25.04.2008, Kuuponin, ERJ, lk. 40-60cm, sij. 6/148
30.04.2008, Divine Angel, ERJ, lk. 60cm, sij. 7/154
20.04.2008, Ciabacka, ERJ, lk. 40cm, sij. 2/32
19.04.2008, Ciabacka, ERJ, lk. 40cm, sij. 4/32
17.04.2008, Lexington, ERJ, lk. 20-40cm, sij. 3/25
16.04.2008, Kuunlumon-talli, ERJ, lk. 30-40cm, sij. 4/17
30.04.2008, TuHaSe, ERJ, lk. 20-40cm, sij. 5/31
22.04.2008, Karmiini, ERJ, lk. 60cm, sij. 2/58
22.04.2008, Karmiini, ERJ, lk. 60cm, sij. 4/59
08.04.2008, ROK, ERJ, lk. 50cm, sij. 2/35
15.07.2008, JPR, ERJ, lk. 60cm, sij. 2/62
15.07.2008, JPR, ERJ, lk. 40cm, sij. 1/24
24.08.2008, JPR, ERJ, lk. 40cm, sij. 5/38
24.08.2008, JPR, ERJ, lk. 60cm, sij. 6/68
24.08.2008, JPR, ERJ, lk. 60cm, sij. 8/68
24.08.2008, JPR, ERJ, lk. 60cm, sij. 1/68
15.10.2008, JPR, ERJ, lk. 40cm, sij. 2/34
19.10.2008, JPR, ERJ, lk. 40cm, sij. 3/34

koulukisat:
05.10.2007, BR Team, KRJ, lk. HeC , sij. 9/109
09.12.2007, BR Team, KRJ, lk. HeC , sij. 4/85

Mellin hoitopäiväkirja:

12.5.2009

Tänään Mellillä oli vuorossa estetreenit. Harjasin tamman ensin käytävällä, jossa se käyttäytyi hienosti. Sen jälkeen luonnollisesti laitoin sille varusteet. Etujalkoihin laitoin upouudet oranssit jännesuojat, jottei tamma loukkaa jalkojaan puomiin osuessaan.

Sitten suuntasimme maneesille. Maneesilla oli vielä toinen ratsukko ja heillä oli menossa valmennus, joten jäin alapäätyyn verkkaamaan ympyrällä. Näin en ollut tiellä ja häiritsemässä toisen ratsukon valmennusta. Melli tuntui verkassa jokseenkin säpäkältä. Se kuunteli hyvin pienimpiäkin apuja, mutta säikkyi ja kuunteli kovasti ulkopuolelta tulevia ääniä.

Kun toisen ratsukon valmennus oli ohi, pystytin meille muutaman esteen. Aloitimme ihan vain pienistä ristikoista. Aluksi Melli ei keskittynyt yhtään, vaan huuteli lähteneen ratsukon perään. Kun tamma alkoi rauhottua, alkoi esteiden ylityskin sujua. Nostin puomeja hieman ja harjoittelimme vielä pientä rataa. Lopputunnista olin oikein tyytyväinen Mellin suoritukseen.

Kunnollisten loppuverkkojen jälkeen vein tamman takaisin talliin ja pesin siitä suurimmat hikijäljet pois. Jätin Mellin hetkeksi kuivumaan karsinaan, ennen kuin vein sen ulos muiden ponien seuraan.

14.6.2009

Olin aivan innoissani, kun tulin tallille. Suvi oli aamulla soittanut ja pyytänyt minua maastoseuraksi, kun hän lähtisi totuttamaan Kiiaa autoihin ja muihin kummallisuuksiin. Hain Mellin tarhasta ja vein sen talliin, jossa Suvi jo harjaili Kiiaa.

Rupattelimme niitä näitä samalla, kun laitoimme poneja kuntoon. Melli tuntui ymmärtävän, mikä tämän päivän maastoreissun tarkoitus olisi, kun kerroin sille sen vastuullisesta tehtävästä. Harjattuani Mellin, lähdin hakemaan sen varusteita. En meinannut ensin millään löytää tamman suitsia. Takaisin tallin puolelle päästyäni huomasinkin, että olin jättänyt ne viime kerralla Mellin karsinan eteen. Täytyy ensi kerralla olla tarkkaavaisempi, etteivät kalliit varusteet jää sikin sokin lojumaan.

Kun ponit oli valmiina, suuntasimme rauhallisimmalle maastolenkille, jonka tiesimme. Kiia näytti olevan aluksi ihmeissään uudesta ympäristöstä, mutta Mellin rauhallinen ja luottavainen olemus tuntui rauhoittavan nuorukaista. Melli osasikin tehtävänsä loistavasti. Se ei edes pelännyt pellolla pyörinyttä traktoria, jota se yleensä mulkoilee pahasti.

Palattuamme tallille olimme kumpikin oikein tyytyväisiä ponien suorituksiin. Kiia oli käyttäytynyt koko matkan mallikkaasti, vaikka luonnollisesti katselikin ihmeissään uusia asioita. Päästimme ponit takaisin laiduntamaan ja jäimme itse vielä nauttimaan kylmää mehua laitumen reunalle.

23.7.2009

Tulin vasta illalla tallille, kun oli niin lämmin kesäpäivä. Ponit olivat vielä ulkona, joten lähdin metsästämään Melliä laitumelta. Aluksi tamma ei meinannut antaa millään kiinni. Se juoksi karkuun ja piilotteli muiden hevosten takana. Kun lopulta sain sen houkuteltua ulos laitumelta, se otti ja karkasi. Tosta noin vaan. Lähti laukalla takavasemmalle niin, etten millään pystynyt pitämään riimunnarusta kiinni.

Alkoi hermot palaa, joten kiertelin ja kaartelin ihan rauhassa ympäri pihaa ennen kuin yritinkään ottaa tammaa kiinni. Melli vain katseli ihmeissään, mitä touhusin. Hivuttauduin vähitellen lähemmäs tammaa ja lopulta sain napattua kiinni sen riimusta. Ei se siinä kohtaa oikeastaan enää edes tajunnut rimpuilla vastaan, tyhmä tamma. Talutin Mellin talliin ja tällä kertaa olin koko ajan varautunut jonkinnäköiseen hattutemppuun. Loppumatkan tamma kuitenkin käyttäytyi oikein mallikkaasti ja niin kuin mitään ei olisi äsken tapahtunutkaan. Harjasin Mellin sitten karsinassa ja laitoin sille varusteet.

Päästyämme kentälle, oma kiukkuni oli jo laantunut täysin ja pystyin hyvin keskittymään ratsastukseen. Aloitimme verryttelyt ympyröistä ja yritin saada Melliä taipumaan, se kun tuntui olevan kovin kankea. Sain tahkoa kauan, että sain tamman jonkinlaiseen muotoon. Lopulta se olikin jo aivan märkä, vaikka olimme menneet vain käyntiä ja ravia. En ollut erityisen tyytyväinen tunnin saavutuksiin, mutta kaipa näitäkin päiviä täytyy joskus olla.

Vein Mellin talliin ja virautuin sen viileällä vedellä, jotta suurimmat hiet lähtisivät pois. Sen jälkeen jätin tamman talliin kuivumaan ja nukkumaan yönsä.

17.9.2009

Tänään oli jännä päivä. Olin ilmoittanut meidät estekilpailuihin. Ihan vain helppoihin puomi- ja ristikkoluokkiin, mutta kuitenkin. Olin jo eilen puunannut Mellin siistiksi kisoja varten, joten aamulla harjasin sen vain pikaisesti ja sitten aloitimme lastauksen. Melli ei meinannut mennä millään sisälle traileriin. Kumma kun se normaalisti menee sinne ihan mukisematta. Lopulta kovien ponnistelujen ja sidottujen silmien avulla saimme ponin suurin piirtein nostettua traileriin.

Kisapaikalle päästyämme olimme aikataulusta hieman jäljessä, joten passitin äitini ilmoittamaan meidät ja laitoin itse Mellille varusteet niskaan. Pian jo pääsimmekin tutustumaan rataan ja sen jälkeen heti verryttelemään. Onneksi ensin oli puomiluokka, niin tammaa ei tarvinnut niin kovasti verkassa hypyttää, vaan pystyimme keskittymään kuuliaisuuteen. Melli oli nimittäin aikalailla täpinöissään vieraassa paikassa ja hälyisessä ympäristössä.

Sitten meidät kuulutettiinkin jo radalle. Radalla Melli keskittyi loistavasti ja teimme todella hienon suorituksen! Sillä tuloksella pääsimme luokan kärkeen. Enää muutama kilpailija ja olisimme voittajia. Ja niinhän siinä kävi! Sijoituimme puomiluokassa ensimmäisiksi! Olin ihan innoissani ja lähdin voittajana hakemaan seuraavastakin luokasta sijoitusta. Valitettavasti toinen luokka menikin sitten ihan päinvastoin. Melli kielsi ulos jo ensimmäisellä esteellä. Olin pettynyt, mutta omapahan oli vikani kun olin vielä edellisen luokan voiton tuomassa huumassa. Ensi kerralla muistan sitten keskittyä molempiin ratoihin yhtäläisesti.

21.12.2009

Tulin ajoissa tallille, vaikka meille oli varattu valmennustunti vasta myöhemmin. Toisaalta hyvä, että olin ajoissa. Nimittäin, kun menin hakemaan Melliä tarhasta, vastassani oli kurainen karvapallero. Voi ei! Sen harjaamiseen menisi ikuisuus! No ei auttanut muuta, kuin ryhtyä tuumasta toimeen.

Harjasin ja harjasin ja lopulta kurakerroksen alta alkoi paljastua suloinen poninpallero. Onnekseni Melli jaksoi koko harjauksen ajan käyttäytyä kauniisti ja se jopa tuntui nauttivan päästessään kutittavasta kurakerroksesta eroon. Kaikkea pölyä en saanut ponista millään irti, mutta sai luvan kelvata. Ei pieni pöly kuitenkaan hankaumia aiheuttaisi. Siispä laitoin Mellille satulan ja suitset sekä itselleni turvavarusteet. Sen jälkeen suuntasimme maneesille.

Maneesilla oli juuri päättynyt toinen valmennus ja opettaja olikin jo valmiina odottamassa meitä. Pääsimme siis saman tien hommiin. Valmennuksen aiheena olivat väistöt ja hevosen yleinen kuuliaisuus. Näissä asioissa, kun meillä on ajoittain ollut hieman ongelmia. Ensin ihan vain taivuttelin ponia ja sen jälkeen siirryimme opettajan ohjeistukselle aina hieman vaativimpiin tehtäviin. Lopputunnista keskityimme pohkeenväistöön. Lähdimme uran alusta, väistimme keskelle kenttää ja palasimme taas takaisin uralle. Mellille tuntui vasemmalle väistäminen olevan paljon hankalampaa kuin oikealle. Opettaja epäilikin, että se saattaisi olla hieman jumissa ja ehdotti hierojaa. Sellainen siis tilaukseen mahdollisimman pian.

Tunnin jälkeen olin oikein tyytyväinen panostukseemme ja niin tuntui olevan opettajammekin. Mutta se hieroja tosiaan pitää tilata.

16.1.2010

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Tälle vuodelle lupasin tavoitella Mellin kanssa hieman kovempi tasoisia kisakenttiä. Joten eikun tuumasta toimeen ja treenaamaan esteiden ylitystä. Perusteellisen harjauksen jälkeen talutin Mellin maneesille. Pyysin avuliasta hoitajatyttöä auttamaan esteiden pystytyksessä ja hän olikin innoissaan mukana touhuamassa. Laitoimme aluksi vain muutaman pienen ristikon.

Verryteltyämme ensin sileällä ja hypittyämme muutaman kerran pienet ristikot puhtaasti, nostimme esteitä korkeammiksi. Korkein este oli 70cm:ssä. Melli suoritti hienosti kaikki yksittäiset esteet, mutta kun kokeilimme rataa ja aloin ottaa esteet oikein tosissani, lähes kilpailumielessä, tulikin muutamia hutilointeja ja valitettavia pudotuksia. Melli oli kuitenkin koko tunnin todella hieno, enää vain pitäisi saada omat hermoni kuriin!

Ratsastettuamme jo melkein tunnin, Melli alkoikin olla jo todella väsynyt. Se oli aivan hikinen raukkapieni. Pyysin hoitajaa hakemaan sille ratsastusloimen, jonka puimme loppukäyntien ajaksi, ettei tamman lihakset menisi jumiin viileässä maneesissa. Takaisin tallille päästyämme vaihdoin ratsastusloimen vielä villaloimeen ja jätin Mellin karsinaan kuivattelemaan. Myöhemmin sitten tulin päästämään sen ulos loppupäiväksi.

18.3.2010

Olin valmentajalleni luvannut harjoitella Mellin kanssa esteille lähestymistä, ihan vain maapuomeja apuna käyttäen. Niinpä oli aika täyttää tuo lupaus. Laitettuani Mellin kuntoon suuntasimme maneesille. Laitoin monta puomia pitkin maneesin pohjaa, niin että sain koottua niistä muutaman haastavan radan. >

Alkuverryttelyjen jälkeen aloimme suorittaa suunnittelemiani ratoja. Aluksi lähestymiset tuntuivat todella helpoilta, olin ehkä suunnitellut radan liian vaatimattomaksi. Pohjalle oli kuitenkin hyvä saada muutama sujuva suoritus. Nimittäin siinä vaiheessa, kun aloin suorittaa vaativampia tehtäviä, ei kaikki mennytkään enää niin mukavasti. Olin välillä itse niin huolimaton, että lähestymisistä tuli kaoottisen mutkikkaita ja ajoittain erittäin vinoja. Maapuomeilla lähestyminen ei toki ole niin merkittävää kuin esteillä, joten emme saaneet sentään aikaiseksi mitään pahoja vaaratilanteita. >

Tovin harjoiteltuamme ja saavutettuamme muutamia hyviäkin ratoja, olimme kumpikin melkoisen väsyneitä. Olin kuitenkin tyytyväinen harjoituksiin. Ne olivat ajaneet juuri sen, mitä niiden pitikin ajaa. Olin itse tehnyt todella merkittäviä huomioita, miten eri kulmissa oleville esteille tulisi lähestyä.

17.4.2010

Tänään vuorossa oli keväinen maastoreissu. Saimme seuraksemme tallilta Kaisan ja Ellin. Laitoimme Kaisan kanssa yhdessä ponit kuntoon. Siinä vierähtikin tovi, koska molemmat ponit olivat yltä päältä kuivuneen kuran peitossa. Lopulta karsinan turvepatja oli aivan harmaan pölyn peitossa, mutta ponit olivat sentään puhtaita. Laitoimme poneille varusteet ja lisäksi vielä itsellemme heijastinliivit päälle, koska ulkona oli melko sumuinen ja hämärä ilma.

Lähdimme ratsastamaan kohti läheistä isoa lampea, siellä olisi varmasti todella kauniit näkymät. Aluksi kävelimme rauhassa, sitten siirryimme pikkuhiljaa raviin. Mellillä tuntui olevan kevättä rinnassa oikein enemmänkin. Se ei millään malttanut ravata rauhassa Ellin takana, vaan hirveästi olisi pitänyt päästä ohi ja kovempaa. En kuitenkaan halunnut antaa Mellille sitä iloa, etten pian löytäisi itseäni jorpakosta.

Kun saavuimme lammen reunaan, pettymys oli suuri. Lampi oli juuri ruopattu ja näytti ihan hirveältä kuraliejulta. No, ehkä se olisi sitten kesällä taas uintikunnossa. Emme sitten jääneet sen kauemmaksi aikaa pällistelemään ruhjottua lampea, vaan jatkoimme lenkin loppuun. Otimme vielä pari laukka pätkääkin ja ne menivät yllättävän hyvin ottaen huomioon Mellin keväisen innostuksen.

Loppumatkan kävelimme rauhassa takaisin tallille. Perille päästyämme annoimme poneille muutamia porkkanoita palkkioksi, sen verran hienosti ne olivat maastoreissulla käyttäytyneet. Sitten veimme kummatkin vielä takaisin omiin tarhoihinsa muiden ponien seuraksi.

19.8.2010

Maija soitti minulle aamulla, kyseli haluaisinko tulla valmennukseen peruutuspaikalle jo tänään illalla. Totta kai halusin! Siitä olikin jo hiukan aikaa, kun olimme olleet Maijan estevalmennuksessa Mellin kanssa. Lähdin siis illalla tallille oikein intoa puhkuen. Perille päästyäni hain Mellin tarhasta ja laitoin sen kuntoon. Oikein edustuskamat niskaan, olihan tämä sentään jokseenkin erikoinen tilaisuus, pääsisimme kovatasoiseen valmennukseen. Ainakin voisimme näyttää edustavilta, vaikka hieman epäilin, ettei taitomme niin edustuskunnossa olisikaan.

Valmennus pidettäisiin kentällä, joten suunnistimme sinne. Siellä olikin jo innokkaita pikkulikkoja pystyttämässä esterataa. Aloin verryttelemään Melliä, se tuntui oikein lupaavalta. Tamma kuunteli jokaista apuani ja huomasi myös heti, jos jäin vain matkustelemaan kyytiin. Silloin se siirtyi saman tien ravista käyntiin. Tulipahan herättyä itse jo verkassa, niin en ehkä sitten hypätessä enää jäisi vain haaveilemaan selkään.

Aloitimme hyppäämisen parilla helpolla ristikolla. Ne menivät meiltä oikein hyvin. Melli tuntui innokkaalta. Sen jälkeen siirryimme haastavimpiin tehtäviin. Esteiden korkeutta ei nostettu, mutta rataa vaikeutettiin niin, että jouduimme katsomaan tarkkaan lähestymiset ja oikean temmon. Tein pari virhettä itse, kun en ollut riittävän tarkkaavainen oikean temmon ylläpitämisessä. Siitä johtuen tuli pari pudotusta ja yksi kieltokin. Maija antoi meille kuitenkin loistavia neuvoja, ja kotitehtäviä, joita voisimme harjoitella myös yksinämme.

Olin erittäin tyytyväinen valmennukseen. Ja niin tuntui olevan niin valmentajamme Maija kuin ratsuni Mellikin. Palkkioksi hyvin sujuneesta valmennuksesta, annoin Mellille tallilla vielä ison kasan porkkanoita.

22.10.2010

Tänään oli kauden viimeiset kisat esteillä. Puunasin Mellin oikein hienoksi, laitoin jopa hieman Show Shine:a antamaan sen karvalle lisää kiiltoa! Lisäksi puhtaat ja edustavat varusteet oli pakattu autoon jo eilen. Kisat olivat siis iltakisat, joten minulla oli koko päivä aikaa laittaa ponia kuntoon. Vihdoin kun tuli lähdön aika, pakkasin loput tavarat autoon ja poni perässä traikkuun. Melli kipusikin oikein näpsäkästi kyytiin, ei ollut enää niitä ongelmia, joita viime vuonna ilmeni.

Matka sujui hyvin ja olimme kisapaikalla jopa hieman etuajassa. Sain rauhassa opetella radat ja alkaa verrytellä Melliä. Tamma tuntui erittäin hyvältä, se kuunteli tarkkaavaisesti pyyntöjäni ja keskittyi koko ajan. Ensimmäinen rata oli 50cm ja arvosteluna puhdas rata ja paras aika, uusinta oli heti perusradan jälkeen. Melli suoritti radan loistavasti! Ei yhtään pudotusta ja aikakin vaikutti lupaavalta. Jäin jännityksellä odottamaan luokan loppua. Ja niinhän siinä sitten kävi, että sijoille päästiin! Ajassa ei oltu ihan kaikkein nopeimpia, joten jäätiin toiseksi, mutta hieno saavutus sekin.

Toinen rata oli hieman vaativampi, 60cm. Melli tuntui kuitenkin edelleen jaksavan hyvin ja se keskittyi tälläkin radalla loistavasti. Saimme jälleen puhtaan radan ja vielä paremman ajan kuin viimeksi. Olimme voittaneet luokan! Voi sitä riemun määrää! Kauden viimeiset kisat ja näin hienot suoritukset. Kyllä kehtasi olla ylpeä ratsustaan.

Mellin Varustearkku:

Jewel Ponies on virtuaalitalli / Tämä on virtuaalihevonen     © Jewel Ponies 2006-2011 » Sivun alkuun

Kävijälaskuri kävijää vuonna 2011