Hannibal

SYNTYNYT 17.12.2007 ikääntyminen OMISTAJA Jewel Ponies, VRL-02073
ROTU, SKP shetlanninponi, ori KASVATTAJA Eric Gustafsson, GB
SÄKÄKORKEUS 89cm PAINOTUS kouluratsastus
VÄRI & MERKIT ruunikko KOULUTUS ko. heA, re. 70cm
REKISTERINUMERO VH04-017-5877 SAAVUTUKSET YLA3

Häsläävä herrasmies

Hannibal, se jos joku osaa iloita elämästään! Se ei kauaa kykene keskittymään samaan asiaan, vaan mieluiten puuhastelee omiaan välittämättä ihmisten komenteluista. Kiltti se on kuin mikäkin, eikä tekisi pahaa kärpäsellekään. Orin huonoihin puoliin kuuluu kuitenkin sen hääsääminen, sillä paikallaan tämä ori ei pysy kahta sekuntia kauempaa. Omat arvonsa se tietää liiankin hyvin ja on omalla tavallaan arvokas - vaikka mielummin olisikin kieriskelemässä kuralätäkössä kuin poseeraamassa näyttelykehissä. Tammaseurasta herra innostuu joskus vähän liikaakin...

Hannibal ei jaksaisi sitten millään pysyä paikallaan harjatessa, saatika missään muussakaan toimenpiteessä. Kiinni sitominen on kuitenkin aivan turhaa, sillä ori osaa vallan mainiosti luikerrella tilanteesta irti. Se joko avaa solmut itse tai filmaa hirmuisen paniikkikohtauksen kiinnisitomisesta. Ori kuitenkin nauttii harjaamisesta omalla tavallaan. Kauaa se ei kuitenkaan puhtaana pysy, sillä tarhassa se menee tietenkin heti ensimmäisen tilaisuuden tullen - yllätys yllätys - piehtaroimaan! Ja näin on puunattava tämä levoton poni jälleen kerran. Tarhasta hakeminenkaan ei ole se helpon juttu, sillä kiinni sitä ei saa millään. Hannibal on sen verran fiksu, ettei se tule kiinni otettavaksi vaikka tarjoaisit sille mitä herkkuja tai yrittäisit juksata sitä laittamalla riimunnarun selän taakse. Tämän herran kanssa täytyy keksiä ihan erilaiset konstit.

Ratsastaessa ori on hivenen sählä eikä se meinaa millään keskittyä olennaisiin asioihin. Yleensä ori alkaa suunnittelemaan kaikenlaisia kepposia - esittää kauhistunutta jonkun ajaessa pihalle, pillastuu kun viereisessä tarhassa oleva ori juoksee pitkin aidanpielustaa... Kuolaimelle tämä herra on joskus tavattoman hankala saada, mutta tämän jälkeen meno helpottuu. Jo ori alkaa kuuntelemaan jotakin, se kulkee reippaasti eteenpäin, muttei kiidä turhan rivakkaa vauhtia. Ori herkistyy ja toimii paljon paremmin! Kapasiteettiä Hannibalilla on kouluratsastuksessa aina sinne Helppo A tasolle saakka, mutta keskimääräisesti huonot päivät laskien Helppo B on taso jota yleisimmin orilla harjotellaan ja kilpaillaan. Estepuolella oria saa pidätellä suhteellisen paljon, innokas tämä poni kun nyt sattuu olemaan.

Kilpatilaisuuksiin tarvitsee runsaat alkuverryttelyt, jotta orin saa kuolaimille. Vain kokeneet ratsastajat pystyvät kilpailemaan tämän herran kanssa, sillä normaalin keskittymisvaikeuden ohella kilpapaikalla on myös tammoja, joihin orin keskittyminen väistämättä katoaa. Kuljetuksiin meno on yleensä melkoista kavioiden lentoa suuntaan ja toiseen. Ainoastaan ajomatkan ajan Hannibal on hiljaa ja kuulostelee ihmeissään autojen ääniä.

Perhe on pahin!

i. Baldar EVM ii. Edgård iii. Edward
iie. Rosan
ie. Dandy iei. Horbert
iee. Dianne
e. Nita EVM ei. Elliot eii. Gunnar
eie. Ladier
ee. Inicent eei. Igår
eee. Ines

Baldar on 16-vuotias shetlanninponi ori Isosta-Britanniasta. Baldar, "Pate", on alunperin saksantuonti, josta Eric Gustafsson sitten kaivoi tämän aarteen messiin oritalliinsa. Ori ei oikeastaan ole toiminut missään sporttisissa lajeissa. Sen kuntoa on pidetty kototallissa yllä kärryjen edessä ravatessa sekä juoksuttamalla pyöröaitauksessa. Pate on kuitenkin kuuluisa - nimittäin näyttelykehistä! Orin kaunis teräksenruskea väritys on lumonnut monen monet tuomarit ja katsojat. Palkintoja on ympäri Eurooppaa ihan Venäjältä saakka. Ori on saanut v. 2000 astutusluvan kymmeneksi vuodeksi Isoon-Britanniaan, Suomeen ja Saksaan. Orin jälkeläisten menestys on ollut huimaa, suurinta osaa on nähty joko valjakko, ravi tai näyttely puolella. Pate kantakirjattiin v. 2001 KTK-I palkinnolla.

Edgård on upea tummanruunikko shetlanninponi ori Ruotsista. "Ed" on v. 1980 syntynyt jo eläkettä viettävä vanha herra. Ikää on jo 29 vuotta, mutta se ei tätä ikämiestä hidasta. Ori on elämänsä kunnossa, nauttii vehreistä tarhoista ja rennosta elämästä. Elämänsä aikana ori on kuitenkin saavuttanut monia asioita, jotka olisi hyvä mainita. Se syntyi ruotsalaiseen siittolaan, jossa kasvoi komeaksi herrasmieheksi (105cm). Oria koulutettiin pikkuhiljaa ja 6 vuotiaana sen kanssa lähdettiin kilpailemaan pienissä kouluratsastuskisoissa Helppo C tasoilla. Siitä sitten ori kehittyi ja kasvoi. Sen kanssa kilpailtiin yhä suuremmissa kilpailuissa. Ori oli aina kolmen parhaan joukossa. Muutaman kerran se joutui keskeyttämään kipeän jalan takia. Jalat alkoivatkin vaivaamaan sitä ja se jäikin eläkkeelle jo 14 vuotiaana. Siitä se sitten vietiin hankkimaan jalostuslupaa. Ed palkittiin II palkinnolla kantakirjaan ja se sai viiden vuoden astutusluvat. Näin jälkeenpäin sitä on uusittu ja se on palkittu jälkeläisistään AB - palkinnolle.

Dandy on keskellämme suht tuntematon tamma. Tämä ruunikko, Englantilainen tamma on syntynyt v. 1978 ja on jo kuollut monia vuosia sitten. Tamma toimi alustavasti ratsastuskoulun tyttären ratsuna, mutta tyttö kasvoi ja hankki suuremman ponin. Sitä myötä se sitten juuttui pienten lasten käsiteltäviksi. Arvoa sillä oli silti, olihan tamma varsana maksanut maltaita, sillä se oli tavattoman hyvästä suvusta. Tamma varsoi 5 varsaa ja kantakirjattiin myöhemmin II palkinnolla.

Edward oli pieni, mutta sitäkin sisukkaampi poniori. Se syntyi hieman etuajassa ja tuolloin sille ei annettu muutamaa tuntia pidempää elinaikaa. Edward kutienkin selvisi. Pienestä rumasta ankanpoikasesta kasvoi upeaakin upeampi jalostusori, jota käytettiin tuona aikana ahkerasti shetlanninponien jalostuksessa. Edward periytti lujaa selviytymistahtoaan myös jälkeläisilleen ja kasvatti näin shetlanninponien sitkeyttä. Edward kuoli varhain ratsastusonnettomuudessa, jossa sen jalka katkesi. Tapaturmalla ei kuitenkaan nähty mitään yhteyttä ponin aikaiseen syntymiseen, eikä vajaata luuston kehitystä epäilty, joten Edwardin maine tähtiperiyttäjänä säilyi sen kuolemankin jälkeen.

Rosan oli tavallinen harrasteratsu, jota sen nuoret omistajat käyttivät välillä näyttelyissä. Rosan ei kuitenkaan pärjännyt muille lajitovereilleen kovin hyvin, jokseenkin karkean ulkonäkönsä ansiosta. Luonteeltaan tamma oli kuitenkin täysi kymppi ja sen takia omistajat halusivat teettää sillä kuitenkin muutaman varsan. Yllätykseksi tamma jätti jälkeläisilleen todella kaunista rakennetta, vaikka luonne ei sitten enää ollutkaan niin täydellinen kuin emällä itsellään.

Horbert oli suurikokoinen ja suurilinjainen shettisori, joka kilapili aktiivisesti kouluratsastuksessa. Orilta löytyi liikettä yllättävän paljon, kun kuitenkin muistetaan, että sen pitäisi olla tappijalkainen shetlanninponi. Lisäksi Horbert oli erittäin kuuliainen ja tasaisen varma suorittaja, oli kyseessä sitten alkeisratsastajan pujottelutreenit tai vaativa kouluratsastusluokka. Valitettavasti oria ei koskaan käytetty jalostuksessa kovin paljoa, mutta muutaman hienon jälkeläisen se ehti onneksi jättää.

Dianne oli kaunis, tummanpunaruunikko tamma. Dianne kierteli aktiivisesti näyttelyjä ympäri virtuaalista Eurooppaa ja menestyi niissä loistavasti. Se hurmasi tuomarit kauniilla ulkonäöllään, upeilla jouhillaan ja lempeällä luonteellaan. Ratsastuksessa Dianne ei sitten ollutkaan enää niin taitava. Sitä ei koskaan kukaan oikein opettanut ratsastuksen salaisuuksiin, kun aina vain keskityttiin näyttelytoimintaan. 'Kaunis ja filmaattinen' Nita on varmaankin monille shetlanninponi tuntijoille tuttu näyttelykehistä. Tämä Englantilainen tamma on peräisin suht tuntemattomasta ja huonosta ravisuvusta, mutta ei se ponia pahenna. Nitasta päätettiin tehdä ratsu, sillä suku ja niiden saavutukset eivät innostaneet kouluttamaan ravipuuhiin. Nitasta tulikin oiva ratsu. Se kiersi jonkin verran estekisoissa hyvällä menestyksellä. Valitettavasti tamma loukkasi jalkansa, eikä sitä sitten enää saatu hypyttää esteiden puolella. Omistajat eivät kuitenkaan lannistuneet, vaan päättivät koittaa näyttelykehissä onnea. Se kantakirjattiin lopulta III palkinnolle. Nita oli monien mielestä kaunis, kimo, 102cm korkea unelmaratsu. Varsinkin pienet tytöt ihannoivat sitä.

Elliot oli Ruotsalainen raviponi. Orista toivottiin erittäin paljon. Se oli kaiken kaikkiaan komea, kimo, 107cm korkea ori. Orin askeleet olivat kertakaikkisen upeat ja sen juoksutyyli hyvä. Se osoittautui kuitenkin luonteeltaan erittäin vittumaiseksi - Ori hidasteli kilpailuissa ihan tahallaan, veti laukalle tai sääsi muuten vain jotain omaa. Koskaan se ei alistunut missään omistajan tahdolle vaan teki juuri päinvastoin. Juuri tämän takia ori ei kilpailuissa menestynytkään. Näyttelyissä onnistui aina säätämään jotain niin, että hylättiin kehästä. Ori kuitenkin kantakirjattiin I palkinnolla, mutta astutusluvan vain kahdeksi vuodeksi.

Inicent oli pieni, 89cm korkea ponitamma. Se toimi harrasteratsuna pienellä ratsastuskoululla, ikään kuin maskottina. Koulutettiin raviponiksi ja se viihdytti ponia lapsia kärrykierroksilla erilaisissa tapahtumissa. Raviradoille ei kuitenkaan koskaan päässyt. Pienen kokonsa takia ei olisi pärjännyt muiden korkeiden joukossa. Rakenteeltaan oli kuitenkin hyvä ja sopusuhtainen. Erittäin siro, mutta pyöreälinjainen tamma. Kantakirjattiin II palkinnolla ja varsoi muutaman varsan elämänsä aikana. Gunnar oli hieman erikoisemman värinen, rautiaanpäistärikkö shetlanninponi. Se eli pienellä maatilalla yhdessä vanhan omistajansa kanssa. Kun omistaja menehtyi, Gunnar siirtyi tavoitteellisen kasvattajan omistukseen. Kasvattaja näki orissa potentiaalia ja sitä siitä myöhemmin löytyikin. Gunnar ratsukoulutettiin vielä myöhemmällä iällään, vaikkei siitä ihan rusettihaita tullutkaan, niin pärjäsi se silti kohtalaisesti myös kilpailuissa. Enemmänkin Gunnar näytti voimiaan näyttelykehissä keräten ykköspalkintoja ja saavuttaen itselleen vielä jälkeläistensä perusteella AB-palkinnon.

Ladier oli ratsastuskoulun poni lähes koko ikänsä. Myöhemmin se sitten siirtyi harrastajan pihan koristeeksi ja teki siellä yhden varsankin. Onnekseen Ladier varsalle melko hyvän rakenteen ja toimivan luonteen, joten se sai huomattavasti tavoitteellisemman kodin, kuin tammalla itsellään oli aikoinaan ollut. Ladier kuoli vanhuuteen vietettyään harrastajan luona vielä muutamia vuosia varsan syntymän jälkeen.

Igår oli komea, musta ori. Igår syntyi Ruotsissa, mutta se muutti Suomen puolelle vielä myöhemmin jatkamaan sukulinjojaan. Ori kantakirjattiin Ruotsissa ja Suomessa, kummassakin loistavasti ykköspalkinnolla ja se niitti kunniaa myös esteratsastusluokissa. Igårilla oli sulava hyppytyyli ja pienen kokonsa ja näppäryytensä ansiosta se voitti usein hallikilpailuissa kaikki suuremmat hevoset vaikka luokat olivatkin sille jo melko korkeita. Igår jätti jälkeensä yhteensä 62 toistakin upeampaa jälkeläistä ja menehtyi vanhuuteen kotitallillaan Suomessa.

Ines oli myös ruotsalainen ponitamma. Se oli väritykseltään ruunikko ja kokoa tältä tammalta löytyi melko tarkkaan 100cm. Tamma kiersi näyttelyitä omistajansa kanssa ja osallistui kaiken maailman kissanristijäisiin pienten ratsastusoppilaidensa seurassa. Ines oli luonteeltaan tasainen ja erittäin kiltti. Sitä uskalsi hoitaa aivan pienimmätkin ponitytöt ja -pojat. Valitettavasti tamma kuitenkin oli kova syömään ja se koitui sen kohtaloksi. Ines jouduttiin lopettamaan rajun ähkyn seurauksena, kun se oli yhtenä yönä karannut rehuvarastoon.

Mini Niket?

Hannibal astuu elämänsä aikana korkeintaan 8 tammaa. Ori ei ole tällä hetkellä tarjolla ulkopuoliseen jalostukseen.

30.10.2008 t. Hiljan Sarkastinen (Shamandalie x Hannibal) om. Emmu.
08.01.2009 t. Jolly v.d. Jewel (Shamandalie x Hannibal) om. Snniif. (VRL-03649)

Hei me voitetaan!

Kalenterissa vain sijoitukset.

Kouluratsastus: (41 sij.)
23.07.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo B, 2/30
27.07.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo C, 1/50
30.07.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo B, 4/50
30.07.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo A, 8/235 77.08%
30.07.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo C, 4/103 56.866%
31.07.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo B, 2/40
31.07.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo B, 4/50
31.07.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo B, 1/50
31.07.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo C, 4/48
31.07.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo C, 3/50
01.08.2008, KRJ - kouluratsastus, Raviohjelma, 2/28
01.08.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo C, 4/50
01.08.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo A, 9/118
03.08.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo C, 7/50
05.08.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo B, 4/60
10.08.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo A, 6/40
22.09.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo B, 10/100
22.09.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo A, 10/100
22.09.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo B, 8/100
25.09.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo A, 4/88
28.09.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo C, 6/50
04.10.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo B, 3/50
04.10.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo A, 5/50
05.10.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo C, 5/52
11.10.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo C, 6/40
12.10.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo B, 7/40
17.10.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo C, 2/25
06.11.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo A, 5/40
07.11.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo C, 2/40
07.11.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo B, 1/40
10.12.2008, KRJ - kouluratsastus, Helppo A, 2/50
22.01.2009, kutsu, KRJ, lk. heA, sij. 5/60
25.01.2009, kutsu, KRJ, lk. heB, sij. 1/100
29.01.2009, kutsu, KRJ, lk. KN, sij. 1/32
05.02.2009, kutsu, KRJ, lk. heA, sij. 4/40
26.01.2009, kutsu, KRJ, lk. heC, sij. 1/87
15.03.2009, kutsu, KRJ, lk. heB, sij. 1/54
05.04.2009, kutsu, KRJ, lk. heB, sij. 3/62
12.04.2009, kutsu, KRJ, lk. heB, sij. 4/62
22.04.2009, kutsu, KRJ, lk. heA, sij. 2/50
27.05.2009, kutsu, KRJ, lk. heB, sij. 4/78

Niken hoitopäiväkirja:

5.1.2009
Kävelin iloisesti kohti tallinpihaa suunnitellen samalla mielessäni tulevaa päivää uuden hoitoponini Hannibalin kanssa. Ensimmäisenä eteeni levittäytyivät tarhat, joissa oli toinen toistaan pienempiä ja suloisempia poneja. Suuntasin kuitenkin kohti tallia etsimään Hannibalin karsinaa. Selailin nimikylttejä ja viimein havaitsin kyltin jossa tämä nimi luki. Kurkistin karsinaan ja siellä minua tapittivat eloisat mustat silmät tuuhean otsatukan alta. Hymyilin ja avasin karsinan oven.

Saatuani oven auki, mikä olikin ajateltua hankalampi tehtävä, sillä lukko oli hieman jumissa, raotin ovea Hannibalin ilmeestä arvellen sen aikovan karata. Niinhän se yrittikin, mutta onnistuin saamaan sen pysymään omassa karsinassaan pujottaessani riimua Hannibalin päähän. Riimunkin laitossa oli omat ongelmansa, vaikka olinkin sen tehnyt kymmeniä kertoja, sillä ori oli ilmeisen kiinnostunut taskuistani joista saattaisi irrota joitakin herkkupaloja. Riimun laitettuani olin tuomassa oria käytävälle, mutta eräs tallityöntekijöistä esti aikeeni ystävällisesti kertoen, että Hannibal järjesti usein kohtauksia ollessaan molemmilta puolilta kiinni. Kiitin häntä tiedosta ja vein Hannibalin takaisin karsinaansa. jossa annoin ponin olla vapaana, mutta pidin silmäni auki mahdollisen karkaamisyrityksen varalta. Harjaamisesta ori näytti pitävän ja silloin se hetkeksi jopa lopetti seinien ja muiden "mielenkiintoisten" asioiden tutkimisen. Kun Hannibal oli puhdas puruista ja muista roskista, vein harjalaatikon takaisin varustehuoneeseen.

Hain suitset, sillä ajattelin lähteä kävelemään Hannibalin kanssa ja tutustumaan samalla tallin ympäristöön. Suitsiminen ei ollut niin helppoa kuin olisi voinut kuvitella, mutta muutaman kiemurteluhetken jälkeen onnistui sujuvasti. Pihalle päästyämme Hannibal muistutti olevansa orin ja hirnui kuuluvasti tepastellen vieressäni ylväästi. Pidin narusta tiukasti kiinni ja lähdimme katselemaan paikkoja. Hannibalillehan ne olivat tuttuja, mutta itselleni aika vieraita. Talliympäristö oli siisti ja Hannibalkin kulki kauniisti paria pystyynyrittämistä lukuunottamatta, joista päästiin torumisella. Loppukierroksen aikana Hannibal keksi riimunarun todella maukkaaksi, ja ori yritti pureskella sitä koko loppuajan, aina kun en huomannut. Lopulta olimme tallin ovella, ja vein ponin karsinaansa, jossa riisuin suitset ja vaihdoin ne riimuun. Kävin kysymässä tallityöntekijältä, veisinkö Hannibalin ulos ja hän vastasi myöntävästi ja neuvoi oikean tarhan. Tarha oli lähes tallin ovilla, joten matka ei ollut pitkä. Hannibal kulki nätisti tarhaan, mutta tarhan portilla se kuumeni ja viskoi päätään haluten jo erota riimustaan. Avasin riimun nopeasti ja sujautin sen Hannibalin pään läpi. Siinä samassa ori jo juoksiksin villinä ympäri tarhaa muutaman kymmenen sekuntia. Katseltuani sitä hetken suljin portin huolellisesti ja palasin varusteiden pariin. Putsasin kuolaimet ja pyyhin suitset kostealla sienellä, samoin kuin satulan. Tarkistin vielä karsinan, joka oli jo puhdistettu. Muuta tehtävää ei tainnutkaan tällä kerralla olla, joten iloisin mielin lähdin kotiin päin.

12.4.2009
Tulin tallille vasta iltapäivällä omien koulukiireideni takia. Nikke odotteli rauhassa tarhassa, joten hain sen sisälle harjattavaksi. Olin suunnitellut, että treenaisimme tänään hiukan kouluratsastusta, joten varustin Niken sen perusteella. Kun olin valmis, suuntasimme kohti maneesia. Totesin maneesin olevan kuitenkin niin täynnä ratsukoita, että menisin mieluummin kentälle, vaikka olikin jo melko hämärää. Saihan sinne valot sentään.

Aloitin verryttelyt Niken kanssa ensin käynnissä ja sitten ravissa. Se vaatikin monen moista volttia ja kiemuraa, ennen kuin alkoi taipua yhtään mihinkään. Ilmeisesti viileässä ulkoilmassa seisominen oli saanut sen hieman jumiutumaan.

Lopputunnista keskityimme pohkeenväistöihin. Ne alkavat sujua Nikeltä jo todella hienosti. Hieman oli keskittymisen kanssa ongelmia, mutta kun tehtiin töitä pienissä erissä, ei sekään aiheuttanut maailmanloppua. Olin oikein tyytyväinen Niken suoritukseen ja vein sen talliin odottelemaan iltaruokintaa.

22.6.2009
Päätin jo eilen illalla, että tänään olisi Niken kanssa maastoilupäivä. Niinpä poljin pyörälläni innosta puhkuen jo aamuvarhaiselle tallille. Ponit olivat vielä sisällä kaikki, joten autoin tallityöntekijää ensin laittamaan muut ulos ja sen jälkeen uppouduin Niken seuraan. Harjasin oria oikein antaumuksella ja todella tarkasti, jotta siitä tuli putipuhdas. Sen jälkeen laitoin sille varusteet, suojia unohtamatta. Enhän halunnut orin kolhivan jalkojaan metsässä rämpiessämme.

Kun olimme kummatkin valmiita, vein orin ulos. Suuntasimme läheisen metsän kautta pidemmille laukkareiteille. Aluksi Nikke tuntui hieman väsyneeltä, mutta lähestyessämme laukkareittejä, se piristyi kummasti. Annoin orin laukata niin kauan kuin se jaksoi. Ja sehän jaksoi. Oli todella mahtava tunne viilettää aamukosteudessa pienen, sisukkaan ponin kanssa pitkin autioita hiekkateitä.

Loppumatkan menimmekin sitten leppoista ravia ja hieman ennen tallille pääsyä annoin orin kävellä rauhassa pitkin ohjin, jotta sen hengitys ehtisi tasaantua.

Valmennuksessa Jenzalla 7.10.2008
"No ni, otappas heti alussa reipas tahti ja laita sen takajalat liikkumaan". Vallu liikkui alussa aika laiskasti mutta reippaantui heti kun aloitimme käynti työskentelyn. Alkukäynneissä Vallu näytti kuitenkin heti, ettei se ole helppo ratsastaessa. Se päätti lähteä tekemään omia teitään ja peruuttelemaan. Sait sen kuitenkin melkeimpä heti totteleivaiseksi ja valmennus jatkui hyvin. Ravissa sinun piti istua harjoitusravissa ja tehdä voltteja. Pompit siellä alussa aika paljon, mutta totuit ravi askeliin todella nopeaan, etkä enään Vallun selässä pomppinut. Keski vaiheessa otimme hieman pohjeen väistöä ravissa, vaikak se ei luonnistukkaan kaikilta shetlannin poneilta ihan hyvin. Kuitenkin siat Vallun hyvin pohkeenväistöä tekemään eikä ongelmia tullut lainkaan. Teimme myös pari täysosakäännöstä eikä Vallu tehnyt nytkään omia kepposiaan. Oli laukka osuuden vuoro. Tein teilel pienin tehtävän missä piti laukata, käännellä ja katsoin tarkasti istunta asentosi. Pitkällä sivulal tulitte laukassa voltin ja siittä pääty ympyrän. Vallu koitti ensin livistää tehtävästä ja aiak hyvin se siinä onnistuikin. Pari kierrosta koitit saada Vallua laukkaan kunnes se onnistui. Loppu valmennus sujui hyvin.

Emmi N.

Niken Varustearkku:

Jewel Ponies on virtuaalitalli / Tämä on virtuaalihevonen     © Jewel Ponies 2006-2011 » Sivun alkuun

Kävijälaskuri kävijää vuonna 2011