| SYNTYNYT | 08.06.2006 ikääntyminen | OMISTAJA | Jewel Ponies, VRL-02073 |
| ROTU, SKP | shetlanninponi, tamma | KASVATTAJA | Jewel Ponies, VRL-02073 |
| SÄKÄKORKEUS | 95cm | PAINOTUS | yleispainotus |
| VÄRI & MERKIT | trnpäis | KOULUTUS | ko. heB, re. 70 cm |
| REKISTERINUMERO | VH01-017-4733 | SAAVUTUKSET | ERJ-II, KRJ-III |
| i. RS Basserof | ii. RS Lenharde EVM | iii. Tuntematon |
| iie. Tuntematon | ||
| ie. RS Fonnya EVM | iei. Tuntematon | |
| iee. Tuntematon | ||
| e. Tuhkimon Pikku-Prinsessa | ei. Batman EVM | eii. Rudi |
| eie. Lippe | ||
| ee. Cinderella EVM | eei. Sygar Boy | |
| eee. Suprise | ||
Princen isänisä RS Lenharde oli lempeäluontoinen ori, joka niitti kahdenlaista menestystä elämänsä aikana. Ori voitti toisaalla, näyttelyissä maallista mammonaa ja kunniaa, kun taas vanhempana ratsastuskoulussa tuntiponina ollessaan lasten luottamuksen. Lennu oli kantakirjattu ponikantakirjaan II-palkinnolla ja 73 pisteellä. Ori eli hyvän elämän ja se sai vietellä eläkkeensäkin kaikessa rauhassa muuan vuohen kanssa, josta muotoutui sillä läheinen ystävä.
Princen isänemä RS Fonnya oli ihan tavallinen tuntiponi vailla arvonimiä ja täytettään notkuvia palkintohyllyjä. Tamma oli kuitenkin yritteliäisyytensä ja kiltteytensä tähden erään lainen julkkis ratsastuskoululaisille. Kaikki halusivat hoitaa sitä ja toisinaan neitokaisesti ihan kinailtiinkin. Fonnya pärjäsi hyvin kotitallinsa pikkukisoissa, mutta menestys jäi siihen, koska se pelkäsi traileria kuollakseen sen menneisyydessä häälyvän onnettomuuden vuoksi. Tamma kuoli aikoinaan luonnollisesti vanhuuteen.
Tuhkimon Pikku-Prinsessan isä Bat Man oli komeapiirteinen topakka herra. Sillä oli aina metkut mielessä ja tuon vuoksi kaikkein kokemattomimmat hevosihmiset eivät orin kanssa pärjänneet. Patun komeus ei ikävää kyllä riittänyt takaamaan sille erityistä näyttelymenestystä, mutta kouluratsastuskilpailuissa kokeneen ratsastajan kera ori oli hieno näky. Menestys toi ennen kovin tuntemattomalle herralle kunniaa ja se ehti saada kymmenkunnan hienoja jälkeläisiä ennen kuolemaansa.
Princen emänisänisä Rudi oli kolmannelle palkinnolle kantakirjattu ruotsalaissyntyinen ori. Ori oli siitä kiva tapaus, että se oli luonteeltaan tyyni, kuin viilipytty. Juuri siitä asiasta juontuen oli mahdollista, että Rudin omistajan nuorimmainen tytär sai huoletta esittää Rudia junior handler- luokissa. Ori sai elämänsä aikana sekä ratsu- , että ajokoulutuksen, mutta koskaan se ei erityisemmin kilpaillut muissa, kuin näyttelyissä.
Bat Manin emä Lippe kuuluu suvun tavallaan huomaamattomimpiin poneihin, mutta toisaalta myös hyvin merkittäviin. Tammalta nimittäin on peräisin suuri osa suvussa kiertäneestä hyvästä rakenteesta, josta mainittakoon etusijalla jalkojen asento. Lippe oli yksityistallin asukki ja se toimi omistajallaan hänen isomman kisahevosensa seuralaisena. Tamman sai elämänsä aikana neljä varsaa.
Princen emänemä Cinderella oli rautias hiukan pyöreähkölinjainen pikkuponi. Tamma oli kuitenkin hieman pyylevästi olemuksestaan huolimatta mitä mainioin hyppääjä ja, sillä oli kouluratsastuksen tekniikkakin tallellaan. Se toimi omistajallaan kisaponina, kunnes sen ratsastaja kasvoi liian isoksi sille. Cinderella kuitenkin jäi asumaan samalle omistajalle sen jälkeen, sillä viehättävään neitiin oli keretty jo kiintyä liiaksi.
Cinderellan isä nimeltään Sugar Boy oli tosiaan makea tapaus. Se oli luonteeltaan ylväs ja itsevarma, mutta ennen kaikkea miellyttämisen haluinen. Poku asusteli koko elämänsä shetlanninponeja kasvattavassa siittolassa ja toimi siellä tilaisuuden tullen varsojen isänä. Pokun kanssa kilpailtiin silloin tällöin vaihtelevissa lajeissa ja se nappasikin aina silloin tällöin ruusukkeen itselleen.
Princen emänemänemä Suprise asusteli samalla shetlanninponi siittolalla, kuin varsansa isäkin. Suprise ei kertaakaan elämänsä aikana astunut varsinaisille kilpakentille, mutta sen kanssa kierrettiin ahkerasti näyttelyitä, joko varsan kanssa tai ilman. Suprise oli rakenteeltaan hyvälinjainen ja sen piirteen voi sen jälkeläisistäkin suurimmasta osasta huomata. Tamma varsoi elämänsä aikana 12 hienoa ponia, joista Princen emänemä Cinderella oli toiseksi viimeinen.
|
4.3.2009 Olin sopinut viime viikolla, että valmentajamme Maija tulisi pitämään meille tänään kunnon treenit. Niinpä tulin ajoissa tallille ja laitoin kuraisen pienen prinsessani valmennuskuntoon. Laitoin Princesille sen omat varusteet, siistit pintelit ja sävyyn sopiva pinkki satulahuopa kruunasivat koko komeuden. Kun tamma oli valmis, lähdin sen kanssa maneesille odottelemaan. Maija soitti että on hieman myöhässä, joten aloitimme verryttelyt itsenäisesti. Princes tuntui oikein pirteältä ja tuntui säikkyvän jokaista ulkoa kuuluvaa ääntä. Se sinkoili välillä maneesin nurkista, kun joku rapisteli ulkona. Olin kuitenkin niin tottunut pienen tamman liikkeisiin, ettei se minua hetkauttanut. Kun Maija saapui, Princes oli jo purkanut suurimmat energiansa eikä enää hötkyillyt hullun lailla. Niinpä pystyimme keskittymään täysin valmennukseen. Treenasimme tällä kertaa kahdeksikolla väistöjä ja pysähdyksiä. Oikeaan kierrokseen tamma ei oikein suostunut väistämään kunnolla ja Maija epäilikin sen olevan hieman jumissa lavastaan. Jatkoimme siis harjoituksia hieman kevyemmin, mutta samalla jumpaten jumiutunutta lapaa. Lopulta siirryimme tyytyväisinä loppukäynteihin, Princes oli jälleen tehnyt hienon suorituksen! 16.5.2009 Tänään olisi edessä jännä päivä! Lähdimme jo aikaisin aamulla kohti estekisoja. Olin ilmoittautunut 50cm ja 60cm luokkiin Princesin kanssa. Kotona harjoitukset oli mennyt todella hyvin, joten odotukset kisojen suhteen oli korkealla. Kisapaikalle päästyämme kävin kansliassa ilmoittautumassa ja tsekkaamassa radat. Radat vaikuttivat kumpikin melko haastavilta, pitäisi vielä ennen lähtöä käydä lunttaamassa miten ne menivät. Takaisin traikulle päästyäni otin Princesin ulos ja harjasin siitä vielä pienimmätkin pölyhiukkaset pois. Sitten laitoin tammalle varusteet. Uudet hienot suojat jokaiseen jalkaan ja pinkkiin väriin sopiva huopa satulan alle. Kun tamma oli valmis, taluttelin sitä hetken ja sitten pääsimmekin jo verkkaamaan. Ravailin Princesin kanssa hetken ja rupesin ihmettelemään sen outoa liikettä. Pian joku huusikin kentän reunalta, että poni ontuu. Voi ei! Kipusin tietenkin saman tien pois selästä ja tutkin jalkaa, jota tamma ontui. Se tuntui hieman lämpimältä, mutta ei siinä mitään ihmeellistä näkynyt. Ei siinä silti muu auttanut, kuin palata häntä koipien välissä takaisin trailerille. Nämä kisat olivat meidän osalta sitten tässä. Harmitti vietävästi ettei päästy osallistumaan, mutta vielä sitäkin enemmän, että huippukunnossa oleva poni oli nyt loukkaantunut. 23.7.2009 Kesäisen illan kunniaksi lähdimme Princesin kanssa maastoilemaan ihan vain talutellen. Harjasin tamman ennen lähtöä, vaikka ei se kovin likainen ollutkaan, kun laitumella on ruohon seassa pyörinyt. Tamman jäätävän kokoisesta mahasta sen kyllä huomasi, että on lomakausi päällä. Olisi se hiukan enemmänkin sen perusteella liikuntaa kaivannut, mutta eikös sitä lomalla voi ottaa hieman rennommin. Jatketaan treenejä sitten taas syksyllä. Lähdimme siis hiekkateitä pitkin tallustelemaan ja suuntasimme läheiselle järvelle. Siellä on aina niin upeat maisemat ja niin oli nytkin. Polskuttelimme hetken lämpimässä rantavedessä ja kumpikin nautti kyllä täysin siemauksin siitä kesäisestä hetkestä. Kun tuulen tyynnyttyä hyttyset alkoivat kiusata liiaksi, lähdimme taas liikkeelle. Princes laahusti kauniisti koko matkan perässäni, eikä tuntunut säikkyvän edes viereisellä pellolla pörräävää traktoria. Takaisin tallille päästyämme minulla oli hymy korvissa ja voisin vannoa, että näin tammankin hymyilevän, niin mukava meidän yhteinen kävelyretkemme oli. 12.12.2009 Joulu on jo lähellä, mutta oma joulumieleni on jälleen kerran hukassa. Niinpä päätin yrittää metsästää sitä tallilta. Pyysin Sannaa mukaan Hilsun kanssa ja lähdimme yhdessä joulumaastoon. Harjasimme ponit oikein kunnolla, selvitimme jouhetkin oikein kauniiksi. Sitten puimme ponit yltä päältä joulunpunaiseen ja laitoimme niille vielä kulkusnauhat kaulaan kilisemään. Voi sitä ihmetystä, minkä kulkuset herättivät poneissa! Onneksi kumpikaan ei ollut kaikkein herkimmästä päästä, niin ei saatu mitään hepuleita aikaan! Kun ponit näyttivät jouluisilta ja meilläkin oli Sannan kanssa tonttulakit kypärien päällä, talutimme tammat pihalle ja hyppäsimme niiden kyytiin. Luntakin alkoi tupruttaa juuri sopivasti, eiköhän se joulumieli tällä reissulla vielä löytyisi! Suuntasimme hieman pidemmälle reissulle, jolla pääsisimme myös laukkaamaan hieman pidemmät pätkät. Aluksi kävelimme ihan hissukseen ja kuuntelimme ponien aiheuttamaa kulkusten kilinää. Se oli rentouttavaa. Kun alkoi tulla hieman viileä, siirryimme raviin ja pian myös laukkaan. Oli upeaa laukata pitkin lumista tietä pienten ponien kanssa. Ponitkin tuntuivat innostuvan kulkusten helinästä ja pinkoivat minkä pienistä jaloistaan irti saivat. Loppumatkasta otimme vielä rauhallista ravia ja hengityksen tasaavaa käyntiä. Kyllä oli onnistunut reissu ja se joulumielikin sieltä alkoi väkisin hieman tarttua!
18.1.2009
12.1.2009
11.1.2009
10.1.2009
8.1.2009
Katrin Tallin estevalmennus 01.07.2007 50-70cm |
|
Jewel Ponies on virtuaalitalli / Tämä on virtuaalihevonen © Jewel Ponies 2006-2011 » Sivun alkuun
kävijää vuonna 2011